tiistai 27. joulukuuta 2016

24. luukku: Pauli


Pauli havahtui herätyskellon vittumaiseen pirinään. Luulisi, että 20 vuoden työuran aikana olisi tottunut kelloon, mutta aamuheräämiset olivat edelleen pelkkää tuskaa. Hän haroi kellon hiljaiseksi ja kierähti selälleen. Silmät painuivat kuin itsestään kiinni ja juuri, kun hän oli vaipumassa uneen, alkoi kännykän herätys soida lipaston päällä taktisista syistä. Lipasto oli ovensuussa, joten hän ei ylettynyt sinne asti, eikä siis voinut paiskata puhelinta seinään. Niin oli käynyt kellolle useasti. Hetken Pauli jaksoi kuunnella hälytysääntä, mutta sitten hän kampesi itsensä seisomaan, käveli pari askelta lipastolle ja sammutti herätyksen. Hän loi kaipaavan katseen sänkyyn, mutta oli jo pystyssä ja samalla vaivalla voisi siirtyä keittämään kahvia.

Kahvin tippuessa Pauli istui keittiön pöydän ääressä, tutkaili Toto65:n lähtölistoja ja tekemäänsä alustavaa riviä. Uskaltaisiko Viri-Hessun jättää ideavarmaksi? Hän kaatoi kahvia mukiin ja jatkoi hevosten ja ohjastajien tietojen analysointia. Alla oli tappioputki, joka pitäisi saada katkeamaan. Harrastus oli kallis, mutta kun oli hevosten kanssa ollut enemmän tai vähemmän tekemisissä ihan pojannassikasta lähtien, ei osannut olla ilmankaan. Ja toisaalta, hänen täytyi elättää vain itsensä, joten oli se ja sama mihin hän rahansa laittoi.

Pauli oli aamupalan eli kahden kahvimukillisen valmis lähtemään töihin. Liukas tie piti keskittymisen ihan vain ajamisessa, eikä Pauli ehtinyt miettiä mitään muuta. Matkalla omaan huoneeseensa hän toivotti huomenet muutamalla työkaverille, mutta ei jäänyt sen enempää juttelemaan. Toisinaan hän jaksoi uskotella, että se johtui vain siitä, että hän ei ollut aamuihminen, mutta totuus oli, että hän ei ollut ihmisten ihminen. Pauli tykkäsi puhua vain asiaa, ja harvoin muiden kanssa juttelu oli sitä. Enemmän länkytystä säästä, töistä tai perhe-elämästä. Paulin järkeilyn mukaan säälle kukaan ei puheillaan voinut mitään, töistä selvisi parhaiten tekemällä ja hänellä ei perhe-elämää ollutkaan.

Pauli oli edellisen päivän viettänyt koulutuksessa, joten hän aloitti työpäivän selvittelemällä eilisen rästihommia. Tiedotteita ja sähköposteja, se kaikki jäi kuitenkin taustalle, kun hän sai silmiensä eteen ruumiinavauspöytäkirjan. Rutiininomaisesti hän luki perustiedot, mutta Paulin koko olemus valpastui, kun hän luki kuolinsyyn olevan tallium-myrkytyksen aiheuttama sydämen pysähtyminen.  Hän etsi tutkintamuistion vainajan löytymisestä ja tajusi sitä silmäillessään olleensa itse paikalla. Pauli palautti jutun mieleensä. Se oli ollut viime jouluna, hän oli lähtenyt hälytykselle ihan vain päästäkseen pois sukunsa joulujuhlasta. Paikka oli ollut idyllisen oloinen matkailutila täältä noin tunnin matkan päässä ja yksi vieraista oli löydetty elottomana aitasta. Pauli katsoi paikalta otetut kuvat läpi, mieli teki syyttää itseään, mutta ei paikan ja vainajan perusteella voinut mitenkään päätellä, että kyseessä oli myrkytys. Vanhahko mies löydetty kuolleena sängystä, laskenut alleen, mutta ei mitään merkkejä ulkoisista vahingoista. Kaikki oli vaikuttanut normaalilta, hänen silloisen veikkauksensa mukaan joko sydänkohtaukselta tai aivoinfarktilta. Hän luki raportin ruumiinavauksesta uudelleen läpi. Myrkkyä oli oikeuskemiallisen analyysin mukaan ollut vainajan elimistössä 3,2 grammaa. Pauli etsi lisätietoa talliumista, hajuton ja mauton “myrkyttäjän myrkky”, jo kolmannes löydetystä määrästä olisi riittänyt surmaamaan aikuisen ihmisen. Vaikutusaika oli 12-24 tuntia. Hän luki uudelleen vielä huolellisemmin tutkintamuistion rikospaikalta ja huokasi. Jäljet olisivat tässä vaiheessa jääkylmät. Hän pyöräytti työtuolinsa ympäri ja jäi tuijottamaan ikkunasta ulos. 

Talliumia ei kukaan saanut elimistöönsä vahingossa, ei ainakaan jouluna matkailutilalla lomaillessa. Hän tutkisi siis murhaa. Tapahtuneesta oli kymmenen kuukautta, ihmisten muistikuvat olisivat tuollaisen ajan jälkeen olemattomat. Pitäisi ensin selvittää milloin uhri oli tullut lomalle. Yli vuorokausi ennen kuolemaa tarkoitti, että myös murhaaja oli oleillut tilalla. Epämääräinen kihelmöinti väreili kaikkialla hänessä. Juttu olisi iso. Pauli pyöräytti tuolin uudelleen ympäri ja kirjautui ulos tietokoneelta. Joskus nuorempana hän olisi rynnännyt takki auki rikospaikalle, mutta nyt hän suuntasi kulkunsa ensin pomon luo. 

- Talliumia? pomo ähkäisi hämmästyneenä, kun Pauli oli lyhyesti kertonut, mitä ruumiinavauksessa oli selvinnyt.
Pauli nyökkäsi, pirun yllättävää se oli. Näillä korkeuksilla henkirikokset olivat tappoja ja nekin useimmiten kännissä tehtyjä. Myrkytys vaati suunnitelmallisuutta, harkintaa ja kylmäverisyyttä.
- Ajattelin lähteä käymään siellä Valavuoren matkailutilalla, jututan omistajaa ja hankin tiedot muista majoittujista. Sen jälkeen alan selvittää mistä talliumia voisi saada käsiinsä.
- Ota Tarvainen mukaan, poika tarvitsee opastusta.
Pauli vain nyökkäsi, vaikka mieli olisi tehnyt voihkaista ja kieltäytyä käskystä. Pauli ymmärsi kyllä, että jollain tavoin keltanokkien piti päästä sisään rikostutkinnan maailmaan, mutta Tarvainen oli sellainen puupää, että pahaa teki.

Paulin käynnistäessä autoa hän jo kaipasi kipeästi Buranaa tai suukapulaa. Ensimmäinen hänelle ja jälkimmäinen Tarvaiselle. Pauli sulki loppumatkaksi korvansa, mutta se ei hillinnyt Tarvaisen intoa, vaan tämä puhui koko matkan. Koskaan ei ollut 55 kilometriä tuntunut yhtä pitkältä matkalta, Pauli mietti, kun ajoi viimeistä mäkeä ylös. Punaiset rakennukset tulivat näkyviin ja paikka vastasi Paulin muistikuvia. Silloin tosin oli ollut täysi talvi, nyt oli myöhäinen syksy. Taivas oli harmaa ja maa musta, kaksi hevosta seisoskeli tarhassa ja pihassa oli vain yksi auto. Hän nousi yhdessä toverinsa kanssa kuistille ja soitti ovikelloa.
- Minä hoidan sitten puhumisen, keskity sinä kuunteluun ja tarkkailemaan ympäristöä, hän ohjeisti ja toivoi, että Tarvainen ymmärtäisi edes sen verran puhetta. Nuorukainen nyökkäsi innokkaan näköisenä ja jälleen Paulille tuli hänestä mieleen pelkkä hömelö koiranpentu.

Ovi avautui. Pauli muisti naisen viime joululta, paikan omistaja, joka oli soittanut hätäkeskukseen kuolemasta. Nainen hymyili kohteliaasti ja tervehti heitä.
- Poliisista päivää, voimmeko tulla sisään?
Naisen hymy muuttui ihmetteleväksi. Seuraavaksi kasvoilla häivähti pelko, joten seuraava kysymys oli odotettavissa:
- Mitä asia koskee?
- Täällä viime jouluna tapahtunutta miehen kuolemaa.

5 kommenttia:

  1. Puuh. Pääsin loppuun! Ja alkuun pahoittelut, että lopetus venyi. Tuli joulu ja siinä oli vähän enemmän ohjelmaa kuin olin ennakkoon kuvitellut. Sen lisäksi fakta-nipo minussa halusi lukea kuolemansyytutkinnasta ja myrkyistä tarpeeksi. Asiantuntijat varmaan löytäisivät jotain huomautettavaa, mutta näillä eväillä tulos oli nyt tämä.

    Joskus tämän vuoden aikaan sain idean uudenlaisesta joulukalenterista. Tarkoitukseni oli yhdistää joulu, Lappi ja Agatha Christie. Fakta-nipolle siinä olisi ollut liikaa hommaa, joten idea vähän jalostui eräällä syksyisellä kävelylenkillä tähän muotoon. Opiskelu taasen piti huolen siitä, että toteutus jäi jopa sinne viime tingan jälkeen. Joulukuun eka päivä minulla oli kasassa 1.5 luukkua… Päivän luukku siis syntyi kyseisenä päivänä, toisinaan seuraavana. Olen todella pahoillani, että luukut eivät ilmestyneet oikeana päivänä ja mielellään aamulla, että joulukalenteri olisi ollut ”oikea”. Mutta onpahan taas tavoitetta ensi vuodeksi. Toisaalta kiireinen toteutus jätti tekstiinkin toivomisen varaa. Olisin halunnut hioa koko tarinan kokonaisuutena kuntoon ennen julkaisua, niin että jokainen lause olisi ollut harkittu. Tästäkin voi syyttää vain itseään.

    Tarinalle ei siis koskaan ole tulossa jatkoa, eikä muutakaan lisävalaistusta. Minä tiedän murhaajan ja motiivin. Tarkimmat lukijat voivat ehkä päätellä tekijän, mutta olen niin ilkeä, että en edes kommenteissa vastaa oliko arvaus oikea.

    Kiitos lukijoille ja kommentoijille! Kannattaa täällä käydä myös ensi vuonna kurkkimassa. Suunnitelmia nimittäin on, aika näyttää antaako koulu kuinka hyvin niiden toteuttamiselle mahdollisuuden.

    Hyvää joulua tässä vaiheessa on enää turha toivotella, mutta uusi vuosi on ihan nurkan takana, tulkoon siis siitä teille huippu!

    VastaaPoista
  2. Pitääpä lukea kerran läpi kokonaan ihan ajatuksella ;-)
    Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Joo, säähän pakotat lukemaan nää uudestaan että keksis tuon murhaajan :D kiitos näistä tarinoista, seuraavia odotelleen!
    -dittou

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle kommenteista :) Mua vähän huvitti, että jos yrittäisin tienata blogilla, niin tällä tavalla saisi kivasti klikkauksia :D Tässä nyt oli oikeasti kyse vaan itsensä haastamisesta. Lukuiloa ja palataan!

      Poista