22. luukku: Rilla

- Haluatko, että asiasta ilmoitetaan poliisille?

Rilla jäi hämmästyneenä tuijottamaan äitiään. Poliisille? Mokoman selkkauksen takia? Ei onneksi mennyt äidin huolehtiminen yhtään yli.

- Eihän siinä edes tapahtunut mitään sellaista, mistä poliisit olisivat kiinnostuneita.

Hän oli vain ollut idiootti, tai ei yhtä iso idiootti kuin Tino, mutta kuitenkin. Äiti oli aina korostanut hänelle kuinka asiakas oli aina oikeassa ja heidän täytyisi tehdä parhaansa asiakkaiden viihtyvyyden eteen. Siksi hän oli suostunut Tinon juttelupyyntöön ja mennyt tämän huoneeseen. Hän oli ollut kohtelias, mutta poika oli kuvitellut jotain muuta. Pari tuntia sitten hän oli ollut järkyttynyt asiasta, mutta nyt hän oli ehtinyt käydä tapahtuneen monta kertaa läpi ja tyyntynyt. Hän oli ollut ystävällinen, Tino tulkinnut sen väärin ja tämä oli suudellut ja yrittänyt vetää Rillan syliinsä. Hän oli kieltänyt tiukasti ja lopulta lyönyt Tinoa. End of story.

- Tinon vanhemmat tarjosivat myös poliisille soittamista.

- Anna olla jo. Mitään sen kummempaa ei tapahtunut. Suurin osa pojista nyt vaan sattuu olemaan sikoja.

- No ei se nyt ihan niinkään ole, Hanna korjasi.

- Eikö? Ihan kuin olisin sellaista pystynyt sinunkin puheistasi päättelemään, Rilla sanoi kitkerästi. Avioeron jälkeen hän oli kuullut suoraan ja salakuunnellen millainen itsekeskeinen mulkku isä oli. Nyt hän ei jäänyt kuuntelemaan, oliko äidillä jotain vastakommenttia, vaan lähti viemään ruokasaliin iltapalasämpylöitä. Äiti oli ehdottanut, että hän voisi pitää vapaaillan, mutta Rilla ei jaksanut pelkästään maata sängyllä tekemättä mitään.

Rilla palasi keittiöön hakemaan leikkelelautasta.

- Minä en kyllä ole ikinä sanonut, että kaikki miehet ovat sikoja, äiti aloitti heti, kun hän palasi näköpiiriin. Rilla pyöräytti silmiään. Juuri tuo äidissä oli vikana. Hän heitti jonkun kommentin, äiti tarttui siihen heti kiinni ja halusi käännellä ja analysoida kaiken puhki. Nyt hän ei jaksanut vääntää tai alkaa keskustella miehistä, joten hän vain jatkoi ruokapöydän kattamista.

- Minä olin ehkä eron jälkeen turhan kovasanainen, Hanna aloitti, kun hän palasi seuraavalla kierroksella takaisin keittiöön.

- Ei hitto, anna nyt olla, Rilla kirahti turhautuneena. Äiti avasi jälleen suunsa, joten Rilla jatkoi: - Joo, joo, kaikki miehet ei ole sikoja, etkä sinä ole koskaan niin sanonut. Meni perille, asia loppuun käsitelty.

Hän otti seuraavaksi kannettavaksi hedelmävadin ja jätti äidin rypistelemään kulmiaan. Ehkä hänen pitäisi kertoa Konstasta ja siten vakuuttaa, että hän ei ollut täysin miesvastainen. He olivat Konstan kanssa viestitelleet tiiviisti aatosta lähtien, mutta ei hän oikeasti pojasta vielä äidille kertoisi mitään. Ehkä sitten joskus, kun juttu olisi varmemmalla pohjalla, nyt kaikki oli vielä ihan alussa. He vasta tutustuivat. Ehkä Konstastakin paljastuisi sika jonkin ajan kuluttua, mutta toistaiseksi hän vain nauttisi ilosta, minkä viestin merkkiääni aiheutti. Rilla kantoi viimeisenä pöytään maitotuotteet ja samaan aikaan ensimmäiset vieraat tulivat pöytään. Rilla lähti hakemaan kuumaa vettä heti Mairen nähtyään. Hän palasi vedenkeittimen kanssa ja täytti Mairen mukin.

- Kiitos, Maire hymyili ja kurotti sokeriastiaan päin.

- Vähiin käyvät ennen kuin loppuvat, Kalevi tuumasi, kun Rilla tuli tarkistamaan joko iltapala oli syöty.

- Vieraat nimittäin, Kalevi jatkoi, kun kukaan ei vastannut hänelle.

- Missä Iiris muuten on? Maire kysyi Petteriltä.

- Voi vähän huonosti, eikä kyennyt syömään, Petteri vastasi kireästi.

Rilla katsoi pöytää ja tajusi Kalevin sanat oikeaksi. Pöydästä puuttui Arvi, Tinon perhe ja Iiris, porukka oli kahdessa päivässä pudonnut puoleen. Taisi olla heidän ennätyksensä.

- Iiristäkään ei näy syömässä, hän kuiskasi keittiössä äidilleen.

- Tämä on kyllä ollut mukavaa, mutta katoavaa porukka. Toivottavasti jäljellä olevat ovat edes viihtyneet, Hanna toivoi.

- Vaikuttavat ihan tyytyväisiltä, Rilla totesi rauhoittelevasti. Hän oli tyytyväinen, että Tino vanhempineen oli häipynyt maisemista. Tilanne olisi voinut olla vähän turhan kiusallinen, jos hän olisi joutunut olemaan nöyrä asiakaspalvelija Tinon edessä. Oli hyvin todennäköistä, että hän ei enää ikinä näkisi Tinoa ja hyvä niin.

Hanna taitteli kelmun leivontakulhon päälle ja työnsi sämpylätaikinan jääkaappiin kohoamaan aamuksi.

- Kun väkeä kerta on noin vähän, niin sinun ei tarvitse aamulla herätä laittamaan aamupalaa, hän lupasi.

- Yritätkö sä taas paapoa minua? Rilla kysyi ärtyneenä.

- No en. Jos syömässä on viisi henkilöä, niin minä kyllä selviydyn siitä ihan hyvin. Muistathan itsenäisyyspäivänä, kun oli neljän hengen seurue. Sait silloinkin nukkua pitkään.

Rilla katsoi äitiään silmät kaventuneina. Selitys kuulosti uskottavalta, mutta silti…

- Jos mua ei aamulla nukuta, niin tulen kuitenkin alas.

- Sovitaan niin.

- Minä voin tänään myös korjata pöydän, Hanna tarjosi.

- Haista nyt jo! Minua ei ole raiskattu, pahoinpidelty tai muutenkaan vahingoitettu, älä hyysää siinä, Rilla kiihtyi.

- Sinä olet minun lapseni, aivan varmasti olen huolissani, kun joudut päällekarkauksen kohteeksi.

- Päällekarkauksen? Tino yritti suudella ja halata, kumpikaan ei kunnolla onnistunut, että lakkaa suurentelemasta asiaa, Rillan ääni koheni hieman ja äiti vilkaisi varoittavasti ruokasalin suuntaan. Rilla vaikeni. Ärsytti, että joutui omassa kotonaan olemaan hiljaa tai varomaan, etteivät vieraat vaan kuulisi liikaa.

Hän lähti saliin katsomaan, joko siellä tyypit olisivat saaneet mussutettua iltapalansa. Pöytä oli tyhjä ja tasainen puheensorina kuului viereisestä salista. Rilla alkoi huojentuneena tyhjentää pöytää, hän pääsisi ihan kohta omaan huoneeseen rauhoittumaan. Koko sen ajan, mikä häneltä meni iltapalan pois raivaamisessa, hän ei sanonut äidille mitään. Kunpa tämä tajuaisi, että hän ei ollut mikään lapsi saati joku lasiesine, joka hajoaisi pienestäkin kolauksesta. Hän kyllä tunsi äidin katseen itsessään ja kuuli huokailut. Onneksi äiti ei kuitenkaan sanonut mitään, silloin hän olisi räjähtänyt. Rilla huuhteli pöytärätin ja asetti sen hanan päälle kuivumaan, sen jälkeen hän oli valmis ja lähti yläkertaan. 

Kuuman suihkun jälkeen oli ihanaa kaivautua peittojen alle ja avata kännykkä. Epämääräinen ärtymys vaihtui leveään hymyyn, kun Konsta kyseli hänen lomasuunnitelmiaan, että voisivatko he nähdä ennen koulun alkua.  Rilla näpytteli myöntävän vastauksen ja ehdotti päivää. Sen jälkeen hän raportoi tapahtuneesta käänteestä Saralle ja Jennalle. Viestittelyn katkaisi ovelta kuuluva koputus. Hetken odotuksen jälkeen äiti avasi oven ja kurkisti sisään.

- Saako tulla?

- Mitä vielä?

- Minä haluaisin pyytää anteeksi. Huolehdin selvästi liikaa, mutta kun on tottunut huolehtimaan kolmesta lapsesta ja äkisti ei ole kuin yksi kotona, niin kai minä kanavoin sen kaiken sinuun. Ja anteeksi, että sinä et saa kotona olla rauhassa. Sinun ei olisi pitänyt joutua kokemana mitään sellaista.

Rilla katsoi hiljaisena äitiään, mietti kuinka muotoilla asiansa.

- Voisitko millään yrittää hillitä sitä huolehtimista? Mä olen kohta aikuinen ja pärjään kyllä ja jos en pärjää niin tiedän kyllä keneltä tulla pyytämään apua.

- Hyvä on, minä lupaan yrittää, Hanna sanoi ja hymyili lämpimästi. - Hyvää yötä. Aamulla sitten puoli seitsemältä keittiöön.

- Sähän sanoit, että mun ei tartte tulla, Rilla protestoi.

- Itse sanoit, että olet kohta aikuinen ja pärjäät kyllä, Hanna vastasi napakasti.

Rillan ilme valahti, hän oli jo suunnitellut, että ehtisi katsoa kaksi tai kolme jaksoa Vampyyripäiväkirjoja ennen nukkumaanmenoa.

- Se oli vitsi, saat nukkua niin pitkään kuin huvittaa, äiti kuittasi ja lähti nauraen huoneesta. Rilla pystyi ainoastaan pyörittämään silmiään vastaukseksi. Onneksi hän ei ainakaan äidiltään ollut perinyt huumorintajua.