keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Kepeä kipeä kevät, loppusanat

Tämän novellin idea lähti liikkeelle erään bloggaajan lausahduksesta ”Kellään ei ole yhtä vaikeeta kuin mulla”. Tämän muistan selvästi, siitä miten tästä kehittyi Cecilia, Krista ja Rasmus en niinkään, sillä aloitin tämän joskus, öh, 2012-2013. Ehkä. En oikeasti muista. Kirjoitin pätkän silloin, toisen tällöin. Nyt keväällä kun otin tämän työn alle, että julkaisen, oli aika huimaa huomata oman kirjoitustyylin kehittyminen parin vuoden aikana. Tuliko teille tästä tilkkutäkkimäinen vaikutelma? Osa tekstistä on ihan sieltä ekalta kierrokselta vuosien takaa, osa taas julkaisua edeltävältä tunnilta. Pelkään pahoin, että tämä on melkoinen palapeli, mutta en oikein osannut tätä paremmaksi muokatakaan. Jatkiksen otsikkoon olen kerrankin suhteellisen tyytyväinen!

Kuten muutama lukija jo huomautti, tämä on erilaista tekstiä kuin minulta normaalisti. Tai no, olenhan mä novellijoulukalentereissa kokeillut kaikenlaista, mutta pitkä teksti ilman yhtään romanssia tai siirappia on aika harvinaista. Tämän kirjoittaminen oli ihan mielenkiintoista, mutta oman haasteensa teki se, ettei ollut mitään selkeää loppua mihin tähdätä. Siis kun noissa rakkaustarinoissa on niin selkeä alku-haasteet-onnellinen loppu –rakenne, tässä oli vain selkeä alku, sitten saikin säveltää ihan vapaasti ja koettaa lopettaa johonkin. Pidin tärkeänä kirjoittaa kuolemasta ja sen herättämistä tunteista. Ei tämä nyt mikään henkilökohtainen terapiasessio ollut, mutta aika paljon siellä on huonosti kätkettynä niitä mun ihan omiakin ajatuksia asiasta.

Pitkä kirjoitusaika aiheutti myös ongelmia suhteessani hahmoihin. Normaalisti kun kirjoitan suhteellisen lyhyessä ajassa kaikki tekstit, hahmot puhuvat minulle koko ajan ja elän hyvin voimakkaasti pääni sisällä heidän tarinaansa. Nyt ihan viimeistelyvaiheessa oli kovin hiljaista. Sain vain arvella mitä Cecilia olisi sanonut tai tehnyt missäkin tilanteessa, tai olisiko hän ylipäätään joutunut tuollaiseen tilanteeseen.

Hahmoista noin muuten. Ceciliasta ei tainnut tulla niin ärsyttävä kuin olin suunnitellut silloin alussa? Pelkäsin vähän, että niin itseään täynnä olevasta tyypistä ei kukaan jaksa lukea, siksi lisäsin keväällä sen Samuli-sivujuonteen aika alkuun. Alkuperäisessä tarinassa se kun oli vain maininta parissa sivulauseessa. Epäilen, että Krista saa kovin helposti kaikki sympatiapisteet puolelleen. On hänelläkin se synkkä puoli, ja siitä Rasmus ehkä joskus avautuu Cecilialle, mutta se ei tähän sopinut. Rasmus taas on melkoinen Jörö-Jukka, joka vain kirjoitti itse itsensä.

Normaalisti minun tarinani eivät ole missään kovin tunnistettavissa paikoissa, mutta tämän halusin sijoittaa Helsinkiin. Cecilian opiskelu oikeustieteellisessä jätti vaihtoehdot aika vähäiseksi, ja Helsinki oli minulle tutuin, sekä tuollaiseen Cecilian elämäntyylin sopivin. Toivottavasti faktat menivät suunnilleen oikein, ja saa huomauttaa, jos jotain virhettä huomasi.

Haluan vielä kerran pyytää anteeksi kuinka tämän julkaisu kosahti ihan kunnolla. Silloin kun suureen ääneen lupasin, että toukokuussa alkaa, niin en ottanut huomioon, että toukokuusta elokuuhun tein opintoja vielä 30 opintopistettä. Se taas tarkoitti, että tämä (ja kaikki) muu oli jossain jämäsijoilla to do –listalla. Mutta oppia ikä kaikki. Tästä lähtien kun alan jotain julkaista, niin se on ihan joka osalta valmis. Toisaalta pelottaa, että miten ehdin tulevana lukuvuonna kirjoittaa mitään fiktiivistä, kun suunnitelmissa on suorittaa noppia ihan kiitettävä määrä. Sen näkee sitten…

Ei kai minulla enää muuta sanottavaa tästä ole. Paitsi: kiitos lukijoille ja erityisesti kommentoijille. Palataan!

6 kommenttia:

  1. Ihanaa saada sulta uusi novelli, tämä oli taas mahtavaa tekstiä :)

    Aluksi pelkäsin että novellista tulee mustavalkoinen "pinnallinen paha elämä vs. kuolevan tytön kanssa opin ottamaan toiset huomioon, valaistuin ja lähdin nunnaksi luostariin" -moralisointi. Vähän karrikoidusti, mutta toivottavasti tajuat mitä tarkoitan :D Veit novellia kuitenkin hyvään suuntaan ja päähenkilössä tapahtunut muutos tuntui luonnolliselta eikä hänestä tullut liian hyveellistä. Muutenkin pidin päähenkilöstä, hänen ajoittaisesta epämiellyttävyydestään huolimatta, tai ehkä juuri siksi. (Epämiellyttävät hahmot on usein kiinnostavimpia :D)

    Oletan että olet tehnyt paljon taustatyötä tai muuten tiedät mistä kirjoitat, koska ainakin näin maallikon silmiin kaikki tuntui uskottavalta, pisteet siitä!

    Pidin myös siitä että romanssi puuttuu. Yritin etsiä ensimmäisistä luvuista vinkkejä siitä mutta ei ihmekään ettei niitä löytynyt :P Uudet kokeilut on kirjottajalta aina kiinnostavia.

    Kiitän sua tästä ja jään odottamaan seuraavaa :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa saada tähän kommentti, kiitos siitä vielä enemmän! <3

      Heti alusta tiesin, että ei Cecilia kaiken jälkeen lahjoita omaisuuttaan Afrikkaan ja aloita työskentelyä orpokodissa ilman palkkaa. Hienoinen muutos kuitenkin piti tapahtua ja kiva kuulla, että sen huomasi.

      Hahmona Cecilia oli ihan mielenkiintoinen kirjoittaa, koska tähän mennessä mun pitkien jatkisten tyypit on olleet miellyttäviä ja hyviä. (Pienissä sivuosissa sellaisia epämiellyttäviä mönkkejä) Jatkossakin siis uskaltaa kirjoittaa erilaisia hahmoja :D

      Google ja kaverit on taustoissa apuna eli pari hoitsukaveria auttoi sairaalaelämässä ja yksi paljasjalkainen stadilainen tuossa Helsingin hahmottamisessa. Vaikka kaikkiin teen taustat yhtä huolella toki sinne voi jäädä virheitä, mutta tarkoituksella en mitään vedä hatusta ja toivo, että lukijat uskovat ihan kaiken.

      Ensimmäisissä mielessäni tehdyissä hahmotelmissa mulla oli Cecilian ja Rasmuksen välille jotain, mutta kun hahmot saivat enemmän omaa ääntään kuuluviin, niin huomasin, että ei heistä tule mitään. Hauskaa vaihtelua oli tällaisen kirjoittaminen, mutta nyt mä suorastaan janoan päästä kirjoittamaan jotain ällösöpöä :D

      Huh, olipas mulla vielä asiaa... Kiitos vielä ja yritän parhaani, että odotus ei veny kovin moneen vuoteen :)

      Poista
  2. Tuleehan tänäkin vuonna joulukalenteri? :) Jäi askarruttamaan, sillä aikaisempina vuosina olet kysellyt aihe-ehdotuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En uskalla luvata mitään :/ En ole kysellyt aiheita, koska minulla on idea uudenlaiseen joulukalenteriin. Tosin en tiedä onko aikaa tänä vuonna toteuttaa sitä, katsellaan!

      Poista
    2. Oi, minäkin niin haluaisin joulukalenterin! Se on ollut nyt jouluina se aamun/illan kohokohta! Niin upeita tekstejä ja niin erilaisia, nii niitä on kiva odottaa ja lukea :)

      Poista
    3. Kiitos kommentista ja kiva kuulla! :) Vieläkään en osaa sanoa mitään varmaksi... Parin viikon päästä on selvää sainko mitään aikaiseksi vai veikö opiskelu kaiken ajan :/

      Poista