lauantai 5. joulukuuta 2015

5. luukku: Vilkaisu menneisyyteen, osa 2

Viime vuoden kalenterissa oli yksi luukku, jossa oli novelli lukioajoiltani. Seuraavaksi on luvassa novelli, josta koko tämä kirjoitusharrastus kunnolla alkoi. Tällä osallistuin vuonna 2010 MeNaiset-lehden dekkarinovellikilpailuun ja pääsin ynnä muut -sijoille. Osallistujia oli noin 60 ja kymmenen parasta palkittiin, sain Jo Nesbøn pokkarin. Tämän jälkeen päätin opetella kirjoittamaan, siitä päätöksestä tuli ensin novellit Demiin ja siellä erään lukijan ehdotuksesta pistin pystyyn tämän blogin (Ehdottoman hyvä päätös! Kiitos ideasta sinä tuntematon) ja tässä ollaan. Katsotaan minne mennään.

(Jään nyt odottelemaan milloin Sanoman lakimiehet ottavat yhteyttä kopioinnista...)


Edit: Lisäsin vielä novellin otsikon, kun sen hädissäni unohdin eilen.

Edit vol.2: Korjasin vuoden, tämä oli vuodelta 2010, ei 2012 kuten ensin väitin.

Kalman lintu


Korppi luki Välittäjän viestin, lähti huoneeseensa etsimään tietoa herra Wilsonista ja päättämään olisiko tämä tappamisen arvoinen.

Korppi makasi aurinkovarjon alla ja tuijotti turkoosia merta. Hän oli päättänyt ottaa hetken rennosti, aamulla hän oli juossut tällä rannalla 20 kilometriä ja kohta lähtisi hotellin kuntosalille. Hänen tehtävänsä oli kuitenkin odottaminen ja se päättyi kun hänen kännykkänsä piippasi tekstiviestin merkiksi.

”Kurt Wilson, Helsinki, 13.-16.7., 2 miljoonaa etukäteen ja 2 miljoonaa kun työ on tehty. Viikko aikaa hyväksyä tarjous.”

Korppi luki Välittäjän viestin, lähti huoneeseensa etsimään tietoa herra Wilsonista ja päättämään olisiko tämä tappamisen arvoinen.

Viisi päivää myöhemmin Korppi oli hyväksynyt tarjouksen, ilmoittanut bahamalaisen pankkitilinsä numeron ja oli matkalla Helsinkiin tekemään pohjatyötä tulevaa keikkaa varten. Suomen pääkaupunki oli heinäkuun helteessä kaunis, meren läheisyys, kaupungin viheralueet ja arkkitehtuuri viehättivät Korppia. Hän kirjautui Mannerheimintien varrella sijaitsevaan hotelliin, tämän päivän hän toipuisi matkan rasituksista ja huomenna aloittaisi valmistelut.

Hyvin nukutun yön, kuntosalin ja runsaan aamupalan jälkeen Korppi suuntasi kaupungille. Jo ennen iltapäivää hänelle oli selvinnyt Maailmanpankin pääjohtajan Kurt Wilsonin koko ohjelma Suomessa. Se näytti tavalliselta: lounas sekä presidentin että pääministerin kanssa, kahden päivän konferenssi Euroopan rahoituskriisin ratkaisemiseksi, juhlapäivällinen Euroopan valtionvarainministerien kanssa.
Kevyen lounaan jälkeen Korppi lähti kartoittamaan tapahtumapaikkoja. Kokeneena tarkka-ampujana hän kävi läpi Messukeskuksen, hotelli Kämpin, presidentinlinnan ja valtionvarainministeriön ympäristön hyvät ja huonot puolet, etsi parhaat ampumapaikat ja tutki kartan avulla pakoreittejä.
Korppi makasi sängyllä kattoa tuijottaen ja puntaroi tehtävää. Valokuvamuistinsa ja kokemuksensa avulla suunnitelma alkoi muotoutua. Hänen ajatuksensa keskeytyivät puhelimen ääneen. Ainoa, joka numeron tiesi oli Välittäjä. Kesken keikan tullut viesti ei tiennyt hyvää.

"Suomen poliisi tietää hankkeesta."

***

Suojelupoliisin etsivä Matias Kainulainen luki uusinta raporttia joka oli tullut Ranskan tiedustelupalvelulta DGSE:ltä. Sikäläisten tiedustelutietojen mukaan ensi viikolla alkavaa finanssikonferenssia uhkasi salamurha. Siepatussa viestissä luki: Korppi on lentänyt Suomeen, joten miehestä ei huolta EFC:n jälkeen.

Matias huokasi syvään ja sipaisi mustat hiuksensa pois otsalta. Ryppy hänen kulmakarvojensa välissä tiukentui. Tiedossa ei ollut, kenet aiottiin murhata, missä ja milloin. Korppi oli tunnettu palkkamurhaaja, mutta hänestä oli uskomattoman vähän tietoa saatavissa. Hän lähti pomon kutsumaan palaveriin tekemään lisäsuunnitelmia konferenssin osallistujien turvaamiseksi.
 Korppi  takoi nyrkkeilysäkkiä raivokkaasti ja pallotteli eri vaihtoehtoja. Se, mikä oli tähän asti pitänyt hänet turvassa, esti nyt häntä saamasta lisätietoja: hänellä ei ollut minkäänlaisia tietolähteitä tai kontakteja. Varma hän oli vain siitä, ettei jättäisi leikkiä kesken, hänen täytyisi vain löytää keino olla muutaman askeleen poliisia edellä.

Kainulainen palasi palaveristä työpöytänsä ääreen. Hänet oli nimetty johtavaksi tutkijaksi ja kaikki Supon voimavarat oli ohjattu tähän tutkintaan. Yhteistyö oli tiivistä Euroopan eri tiedustelupalvelujen kesken. Aikaa kokouksen alkuun oli viisi päivää.
 Korpin tutkimukset eivät edenneet kovin hyvin. Hän oli onnistunut sieppaamaan vain muutaman sähköpostiviestin, niiden avulla hän tiesi ketkä juttua Suomessa tutkivat. Poliisin järjestelmiin hän ei näin pienessä ajassa ja puutteellisella kalustolla pystyisi hakkeroitumaan. Hän tuijotti listaa tutkijoista ja yritti keksiä miten jatkaisi.
Myöhään perjantai-iltana Supon päämajassa pidettiin jälleen kokousta. Kahden päivän intensiivisen tutkinnan jälkeen he olivat edelleen lähtöruudussa. He olivat jo ehtineet epäillä vihjeen luotettavuutta. Se kuitenkin näytti pitävän paikkaansa.

Päällikkö Lahti päätti tuloksettoman kokouksen ja lähetti väkensä lepäämään. Heillä olisi vielä kaksi päivää aikaa löytää tarvittavat johtolangat.

Matias Kainulainen käveli kotiaan kohti. Hän tunsi käyvänsä ylikierroksilla, jota valoisa kesäyö ei ainakaan helpottanut.

Hetken mielijohteesta hän poikkesi baariin, paukku tulisi tarpeeseen. Hän istui baaritiskin ääressä siemailemassa tuplaviskiään, kun hänen katseensa kiinnittyi tummasilmäiseen kaunottareen tiskin ääressä. Tämä oli selvästi halukas flirttiin, ehkä muuhunkin, ja siitä Matias lähti ottamaan selvää.
- Hei olen Matias Kainulainen, voinko istua seuraasi ja ehkä tarjota drinkin? Mies aloitti.
- Oh, I´m sorry, I don´t understand. Do you speak english? nainen vastasi.
- Of course. Matias vastasi ja hymyili.
Muutaman drinkin ja eloisan keskustelut jälkeen he lähtivät kuin yhteisestä sopimuksesta kohti Matiaksen asuntoa. Nainen oli Tina Marvin, designer Lontoosta ja tullut Suomeen luomaan kontakteja. Ja ihan hemmetin seksikäs, siinä kaikki mitä Matiaksen mielestä tarvitsi naisesta tietää. Asuintalon hissiin asti he malttoivat hillitä itseään, mutta sen jälkeen he painautuivat toisiinsa vasten. Huulet kävivät omaa kamppailuaan, samalla kun kädet vapauttivat yhä enemmän ihoa. Matias työntyi Tinaan heti eteiseen päästyään, rajusti suljettua ovea vasten. Ensimmäinen intohimon aalto oli nopeasti ohi.

- Vähän hitaampi uusinta sängyssä? Matias kysyi ja kantoi kikattavan Tinan makuuhuoneeseensa. Nautinnollisen rakastelun jälkeen Matias veti Tinan kainaloonsa ja nukahti heti.

Korppi odotti liikkumattomana kunnes oli varma, että mies hänen vieressään oli sikeässä unessa. Sitten hän varovaisesti hivutti kätensä olkalaukulleen ja etsi sivutaskusta tarvitsemansa ruiskun. Hän laittoi sen toimintakuntoon ja painoi rauhoittavan lääkkeen Matias Kainulaisen pakaraan. Korppi odotti vielä hetken, aivan kuin miehen hengitys olisi entisestään syventynyt. Nyt hänellä olisi kuusi tuntia aikaa tutkia asunto, toki hän aikoi suoriutua siitä nopeammin.

Korppi pukeutui ripeäsi ja katsoi nukkuvaa Matiasta. Harmi, että tämä olisi vain yhden yön juttu, mies oli todella hyvä. Hanskat käsissään hän asteli makuuhuoneen pöydän ääreen, jossa miehen läppäri sijaitsi. Hän onnistui nopeasti murtautumaan tietokoneeseen, ja laittoi koneen kopioimaan tiedostoja mukanaan olevalle ulkoiselle kovalevylle.

Matiaksen salkusta löytyneet paperit hän valokuvasi. Asunnosta ei löytynyt mitään muuta mielenkiintoista perinpohjaisen mutta nopean tutkinnan jäljiltä. Kun tiedostot oli kopioitu, hän pakkasi tavaransa ja vei ne eteiseen. Viimeiseksi hän kaivoi kassistaan todistepussin ja palasi sotkemaan jäljet.
Matias heräsi ja venytteli nautinnollisesti, kyllä viski ja seksi takasivat hyvät yöunet hän hymähti ja kääntyi tavoittelemaan Tinaa. Sänky oli kuitenkin tyhjä, kuten koko hänen asuntonsakin.
Matias oli pettynyt, ei puhelinnumeroa tai muutakaan viestiä. Suihkuun mennessään hän huomasi rinnassaan jotain outoa. Siihen oli huulipunalla kirjoitettu: "Thanks. You are GREAT!" Se sai hänet purskahtamaan nauruun.

Korppi oli jo perehtynyt Kainulaiselta varastamiin tiedostoihin. DGSE:n sieppaaman viesti ei vaikuttanut vaaralliselta ja netistä löytämällään käännösohjelmalla hän oli kääntänyt joitakin tiedostoja kömpelölle englannille. Kuten hän oli arvellutkin poliisi ei tiennyt mitään, kaikki jatkuisi kuten ennenkin ja tehtävän hän suorittaisi loppuun maanantaina.

Presidentinlinnan edessä oli normaalia enemmän poliiseja, pian alkaisi presidentin tarjoama lounas huomisen finanssikonferenssin kunniaksi. Matias Kainulainen oli jalkautunut ulos tunkkaisesta toimistosta. Vaikka hänellä ei varsinaista paikkaa kentällä ollutkaan, ei ylimääräisestä silmäparista ainakaan haittaa olisi.

Keikoillaan Korppi yritti välttää riskejä viimeiseen asti, tänään hän joutui hieman joustamaan periaatteistaan. Hän oli valinnut kohteekseen presidentinlinnan ja ampuisi Etelärannasta. Hänen haluamansa talon katolle ei ollut pääsyä ja poliisihelikopteri pörräsi linnan ympäristössä.
Hän oli kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja soitti ovikelloa varmana siitä, että asunto oli tyhjä. Parempi silti olla tarkka.

Asunnosta ei kuulunut ääniä ja hän tiirikoi oven nopeasti auki. Tarkistettuaan kaksion asukkaiden varalta Korppi sulki varmuusketjun, kokosi aseensa ja asettui avaamansa ikkunan ääreen.
Matias asteli ripeästi Etelärantaa kohti. Jos murha tehtäisiin tänään, se tapahtuisi tarkka-ampujan toimesta. Nyt Kainulainen oli päättänyt omin päin lähestyä mielestään parasta ampumapaikkaa. Kun muuta tietoa ei ollut, oli paras kuunnella vaistojaan.

Korppi näki mustien autojen letkan lähestyvän presidentinlinnaa ja tunsi aistiensa terävöityvän entisestään. Hän tuijotti kiikaritähtäimen läpi esteettömästi linnan pihalle, mereltä tuleva tuuli oli vähäinen ja matkaa kohteeseen vaivaiset 450 metriä. Tämä olisi helppo keikka.

Autot olivat pysähtyneet ja turvamiehet olivat asemissa. Ovi avattiin ja Korppi näki herra Wilsonin kiiltävine kaljuineen nousevan autosta. Mies kääntyi katsomaan toimittajia ja Korppi painoi liipaisinta tuntien aseen tutun potkaisun. Hän sulki ikkunan, purki aseensa ja pakkasi laukkunsa. Ei ollut järkeä jäädä tähyilemään tapahtumia, mies oli kuollut ja vaikkei olisikaan, toista tilaisuutta ei tarjoiltaisi. Hän suoriutui asunnosta ulos alle kahdessa minuutissa.

Luotia seuranneet hetket olivat kaoottiset Turvamiehet suojasivat muita arvovieraita ja herra Wilsonia yritettiin turhaan elvyttää. Poliisi järjestäytyi ampujan jahtiin. Kainulainen sai lähes heti viestin ampumisesta ja tunsi epäonnistumisen painon harteillaan ja suuttumuksen. Ampuja olisi napattava!
Oli puhdasta onnea, että Kainulainen oli sattunut oikealle sisäpihalle oikeaan aikaan. Reilun kymmenen metrin päässä Matiaksesta ovi avautui ja huppupäinen henkilö suurehkon kassin kanssa astui ulos.

Poliisin vaisto toimi ensin ja hän huusi käskyn pysähtyä suomeksi, toisti saman englanniksi ja ilmoitti olevansa poliisi ottaen aseensa esiin. Hahmo näytti siltä, että aikoisi pakoon, mutta pysähtyi kuitenkin ja kääntyi ympäri. Matias sadatteli mielessään, hahmo osoittautui nuoreksi naiseksi, jolla oli kasvot kuin keijukaisella ja niillä yllättynyt ilme. Tästä huolimatta Kainulainen halusi nähdä mitä kassissa oli.

Korppi tunnisti Matiaksen heti ja ihmetteli miten tämä pystyi olemaan hänen jäljillään näin pian. Hän seisoi kädet ylhäällä ja alkoi hitaasti laskea kassiaan maahan vasemmalla kädellään pitäen toista kättä edelleen koholla. Korppi seurasi tarkasti, miten Matiaksen katse naulautui kassiin ja käyttäen hetkeä hyväkseen hän silmänräpäyksessä veti pistoolin housun vyötäröltä.
He seisoivat aseet toisiaan osoittaen ja yrittivät miettiä, kuinka olla toista nokkelampi ja voittaa kamppailu.

- Tämä taisi varmistaa, että sinä olet salamurhaaja, Matias lausui hiljaa.
- Tuossa kassissa voi olla mitä tahansa. En vain pidä siitä että minua osoitetaan aseella, nainen vastasi.
- Presidentinlinnan edustalla tarkka-ampuja murhaa miehen ja kolme minuuttia tapahtuneesta, oikeassa suunnassa, törmään hämärään tyyppiin, joka ennemmin osoittaa poliisia aseellaan kuin näyttää kassinsa sisällön. Vähän liikaa yhteensattumia ohitettavaksi.
- En osannut odottaa, että Korppi olisi nainen, Kainulainen jatkoi, kun nainen ei puhunut mitään.
- Eikö Suomen pitäisi olla maailman tasa-arvoisimpia maita? Naiset pystyvät siihen mihin miehenkin, paremmin vain, Korppi heitti.
- Mutta palkkamurhaaja ei todellakaan vaikuta naisen ammatilta.
- En nyt sano, että olisin se miksi minua väität, mutta siellä mistä minä olen kotoisin, naisen ainut keino ansaita rahaa on tehtaassa raataminen tai huoraaminen. Minä päätin kokeilla jotain muuta.
- Tuonko pitäisi herättää minussa myötätuntoa ja ehkä päästää sinut menemään. Murhaaja sinä olet, Matias tuhahti.
- Ehkä minä ammun vain niitä, jotka sen todella ansaitsevat. Korppi vastasi
- Palkkamurhaaja, jolla on moraali...  Mitähän vielä? Matias ivasi.
- Ei sinun tarvitse uskoa. Minä tästä tilanteesta kuitenkin kävelen ehjin nahoin pois, nainen uhosi.
- Minä osoitan sinua aseella.
- Ja minä sinua.
Korppi tiesi, että hänen olisi lähdettävä pian. Joku näkisi heidät, ellei ollut jo nähnyt.
- Minä tunnistan sinut, osaan kuvailla sinut piirtäjille ja sinut saadaan kiinni ennen kuin huomaatkaan. Paras olisi, että antaudut suosiolla, Matias yritti vakuutella.
Korppi päätti, että oli aika pelata valttikortit.
- Vai osaat sinä kuvailla minut ja tunnet kasvoni. Kuinka paljon näytän viikonlopun panoltasi? Se, jota nait ulko-oveasi vasten ja uudelleen sängyssä ja uudelleen... Minä olen se nainen.

Matiaksen pasmat menivät hetkeksi sekaisin. Korppi käytti tilaisuutta hyväkseen ja ampui. Matias vajosi ähkäisten kumaraan. Korppi astui hänen luokseen ja vanhasta taistelulajista oppimallaan tempulla tainnutti poliisin paljain käsin. Hän otti laukkunsa ja suuntasi satamaan, jossa nousisi pian laivaan ennen rajojen sulkemista.

Matias avasi vaivalloisesti silmänsä. Hän näki valkoisen katon ja pian hänen viereensä kiiruhti valkopukuinen nainen.
- M-m-missä, Matias yritti vaivalloisesti sammaltaa.
- Ei hätää, olen sairaanhoitaja Anne. Te olette sairaalassa. Odottakaa hetki niin haen lääkärin.
Matias sulki silmänsä ja yritti muistella, miksi oli sairaalassa.
Lääkäri tuli nopeasti tutkimaan häntä esittäen samalla kysymyksiä. Matias sai kuulla, että häntä oli ammuttu rintaan ja hänen vasen keuhkonsa oli mennyt kasaan. Verenhukka oli ollut melkoinen, mutta hänet oli leikattu. Tajuttomana oli vierähtänyt kolme vuorokautta. Hän tulisi kuitenkin täysin kuntoon.

Matiaksen päässä pyöri hajanaisia häivähdyksiä Korpista, aseesta, kivusta ja pimeydestä.

Supon päällikkö Lahti tuli kahden muun tutkijan kanssa kuulemaan häntä. Korppi oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen, ja tutkimus junnasi paikoillaan. Matias oli yhä pyörällä päästään, mutta kertoi kaiken mitä muisti, myös Korpin väittämän, että he olisivat maanneet yhdessä.
- Itse asiassa sinä kerroit siitä jo ambulanssissa ennen kuin menetit tajuntasi. Olemme jo tutkineet asuntosi. Milloin viimeksi olet vaihtanut lakanasi tai ylipäätään siivonnut? Lahti kysyi.
- Taisi olla juhannuksena, miten niin?
- Sängystäsi löytyi kahdeksan eri naisen hiuksia, karvoja kolmesta peruukista, yhdeksän naisen DNA-jälki ja kolmea eri spermaa, omasi lisäksi. Lahti luki papereista.
Kolme miestä tuijotti ääneti Kainulaista.
- Hei, hei, en minä ole homo tai mitenkään seksiriippuvainen. Matias kimmastui kun sai äskeisen uppoamaan tajuntaansa.
- Eihän se varsinaisesti minulle kuulu mitä vapaa-ajallasi teet. Lahti lisäsi sovittelevasti.
- Usko nyt! Sängystäni pitäisi löytää vain minun oman DNA:ni lisäksi vain Korpin. Saatanan narttu on varmasti sotkenut paikat ylimääräisillä todisteilla kun minä nukuin. Matias manasi.

Kaksi tutkijaa lähtivät, mutta päällikkö Lahti jäi hetkeksi.
- Minä olen miettinyt, miten nainen joka ampuu 450 metristä kuoliaaksi miehen, ei saa sinua tapetuksi kuuden metrin etäisyydeltä. Keksitkö syytä?
Kainulainen vain ravisti päätään, hänen täytyisi saada ajatella. Lahti poistui ja jätti Matiaksen yksin.
- Voi helvetin helvetti. Hän noitui kun Lahti oli mennyt. Palkkamurhaaja jolla oli moraali, niinpä tietysti. Mutta vaikka hän olisi henkensä velkaa Korpille, hän kyllä nappaisi tämän.

Korppi istui cocktail kädessään ja katseli pilvenpiirtäjästä avautuvaa näkymää lempikaupunkiinsa, siellä oli niin kaunista, pimeyden keskellä miljoonat valot loistivat silmänkantamattomiin. Suomesta lähdön jälkeen hän oli pitänyt hyvin ansaitsemansa muutaman kuukauden loman lekottelemalla maanpäällisessä paratiisissa. Hän alkoi olla valmis uutta keikkaa varten. Kännykän kilahdus keskeytti hänen ajatuksensa. Ehkä Välittäjällä olisi jo uusi tehtävä häntä varten. Korppi kääntyi lukemaan saapunutta tekstiviestiä ja henkäisi järkyttyneenä:

"Onnea, voitit ensimmäisen erän, mutta peli on vasta alkanut. Minä nappaan sinut. Matias."

6. luukku 

4 kommenttia:

  1. Tässähän olisi ainekset uuteen pitkään jatkokertomukseen... Matias jäljittäisi Korppia ympäri maailmaa tämän tehdessä keikkojaan ja lopulta (osa 135) Matias tajuaisi rakastuneensa jäljitettäväänsä ja unohtaisi kaikki tämän pahat teot. No joo, meni vähän yli...:D

    Jotenkin tykästyin tähän kovasti ja hiukan ihmettelen että tällä ei sijoittunut kilpailussa paremmin. Nyt nukkumaan...

    T. Häirikkö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ideasta :D Olisihan tässä mahdollisuus jatkaa, mutta taidan keskittyä uusiin tarinoihin.

      Mä taas ihmettelen, että ylipäätään sijoituin... Hyvä tietysti, että näin kävi, koska se innosti kirjoittamaan.

      Poista
  2. Heei tämä oli tosi hyvä!
    Täytyy myöntää että luulin Korppia mieheksi :D Salamurhaajia siis tarinoihin lisää vaan.
    -dittou

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Itsehän en häpeältäni pystynyt tätä edes lukemaan, vaan iskin vain suoraan blogiin. Pidän salamurhaajat mielessä ja yritän saada niitä jatkossa johonkin :D

      Poista