(Jään nyt odottelemaan milloin Sanoman lakimiehet ottavat yhteyttä kopioinnista...)
Edit: Lisäsin vielä novellin otsikon, kun sen hädissäni unohdin eilen.
Edit vol.2: Korjasin vuoden, tämä oli vuodelta 2010, ei 2012 kuten ensin väitin.
Kalman lintu
Korppi luki Välittäjän viestin, lähti huoneeseensa etsimään
tietoa herra Wilsonista ja päättämään olisiko tämä tappamisen arvoinen.
Korppi makasi aurinkovarjon alla ja tuijotti turkoosia
merta. Hän oli päättänyt ottaa hetken rennosti, aamulla hän oli juossut tällä
rannalla 20 kilometriä ja kohta lähtisi hotellin kuntosalille. Hänen tehtävänsä
oli kuitenkin odottaminen ja se päättyi kun hänen kännykkänsä piippasi
tekstiviestin merkiksi.
”Kurt Wilson, Helsinki, 13.-16.7., 2 miljoonaa etukäteen ja
2 miljoonaa kun työ on tehty. Viikko aikaa hyväksyä tarjous.”
Korppi luki Välittäjän viestin, lähti huoneeseensa etsimään
tietoa herra Wilsonista ja päättämään olisiko tämä tappamisen arvoinen.
Viisi päivää myöhemmin Korppi oli hyväksynyt tarjouksen,
ilmoittanut bahamalaisen pankkitilinsä numeron ja oli matkalla Helsinkiin
tekemään pohjatyötä tulevaa keikkaa varten. Suomen pääkaupunki oli heinäkuun
helteessä kaunis, meren läheisyys, kaupungin viheralueet ja arkkitehtuuri
viehättivät Korppia. Hän kirjautui Mannerheimintien varrella sijaitsevaan
hotelliin, tämän päivän hän toipuisi matkan rasituksista ja huomenna aloittaisi
valmistelut.
Hyvin nukutun yön, kuntosalin ja runsaan aamupalan jälkeen
Korppi suuntasi kaupungille. Jo ennen iltapäivää hänelle oli selvinnyt
Maailmanpankin pääjohtajan Kurt Wilsonin koko ohjelma Suomessa. Se näytti
tavalliselta: lounas sekä presidentin että pääministerin kanssa, kahden päivän
konferenssi Euroopan rahoituskriisin ratkaisemiseksi, juhlapäivällinen Euroopan
valtionvarainministerien kanssa.
Kevyen lounaan jälkeen Korppi lähti kartoittamaan
tapahtumapaikkoja. Kokeneena tarkka-ampujana hän kävi läpi Messukeskuksen, hotelli
Kämpin, presidentinlinnan ja valtionvarainministeriön ympäristön hyvät ja
huonot puolet, etsi parhaat ampumapaikat ja tutki kartan avulla pakoreittejä.
Korppi makasi sängyllä kattoa tuijottaen ja puntaroi
tehtävää. Valokuvamuistinsa ja kokemuksensa avulla suunnitelma alkoi muotoutua.
Hänen ajatuksensa keskeytyivät puhelimen ääneen. Ainoa, joka numeron tiesi oli
Välittäjä. Kesken keikan tullut viesti ei tiennyt hyvää.
"Suomen poliisi tietää hankkeesta."
***
Suojelupoliisin etsivä Matias Kainulainen luki uusinta
raporttia joka oli tullut Ranskan tiedustelupalvelulta DGSE:ltä. Sikäläisten
tiedustelutietojen mukaan ensi viikolla alkavaa finanssikonferenssia uhkasi
salamurha. Siepatussa viestissä luki: Korppi on lentänyt Suomeen, joten
miehestä ei huolta EFC:n jälkeen.
Matias huokasi syvään ja sipaisi mustat hiuksensa pois
otsalta. Ryppy hänen kulmakarvojensa välissä tiukentui. Tiedossa ei ollut,
kenet aiottiin murhata, missä ja milloin. Korppi oli tunnettu palkkamurhaaja,
mutta hänestä oli uskomattoman vähän tietoa saatavissa. Hän lähti pomon
kutsumaan palaveriin tekemään lisäsuunnitelmia konferenssin osallistujien
turvaamiseksi.
Korppi takoi nyrkkeilysäkkiä raivokkaasti ja
pallotteli eri vaihtoehtoja. Se, mikä oli tähän asti pitänyt hänet turvassa,
esti nyt häntä saamasta lisätietoja: hänellä ei ollut minkäänlaisia
tietolähteitä tai kontakteja. Varma hän oli vain siitä, ettei jättäisi leikkiä
kesken, hänen täytyisi vain löytää keino olla muutaman askeleen poliisia
edellä.
Kainulainen palasi palaveristä työpöytänsä ääreen. Hänet oli
nimetty johtavaksi tutkijaksi ja kaikki Supon voimavarat oli ohjattu tähän
tutkintaan. Yhteistyö oli tiivistä Euroopan eri tiedustelupalvelujen kesken.
Aikaa kokouksen alkuun oli viisi päivää.
Korpin tutkimukset
eivät edenneet kovin hyvin. Hän oli onnistunut sieppaamaan vain muutaman
sähköpostiviestin, niiden avulla hän tiesi ketkä juttua Suomessa tutkivat.
Poliisin järjestelmiin hän ei näin pienessä ajassa ja puutteellisella
kalustolla pystyisi hakkeroitumaan. Hän tuijotti listaa tutkijoista ja yritti
keksiä miten jatkaisi.
Myöhään
perjantai-iltana Supon päämajassa pidettiin jälleen kokousta. Kahden päivän
intensiivisen tutkinnan jälkeen he olivat edelleen lähtöruudussa. He olivat jo
ehtineet epäillä vihjeen luotettavuutta. Se kuitenkin näytti pitävän
paikkaansa.
Päällikkö Lahti päätti tuloksettoman kokouksen ja lähetti
väkensä lepäämään. Heillä olisi vielä kaksi päivää aikaa löytää tarvittavat
johtolangat.
Matias Kainulainen käveli kotiaan kohti. Hän tunsi käyvänsä
ylikierroksilla, jota valoisa kesäyö ei ainakaan helpottanut.
Hetken mielijohteesta hän poikkesi baariin, paukku tulisi
tarpeeseen. Hän istui baaritiskin ääressä siemailemassa tuplaviskiään, kun
hänen katseensa kiinnittyi tummasilmäiseen kaunottareen tiskin ääressä. Tämä
oli selvästi halukas flirttiin, ehkä muuhunkin, ja siitä Matias lähti ottamaan
selvää.
- Hei olen Matias Kainulainen, voinko istua seuraasi ja ehkä
tarjota drinkin? Mies aloitti.
- Oh, I´m
sorry, I don´t understand. Do you speak english? nainen vastasi.
- Of course. Matias vastasi ja hymyili.
Muutaman drinkin ja eloisan keskustelut jälkeen he lähtivät
kuin yhteisestä sopimuksesta kohti Matiaksen asuntoa. Nainen oli Tina Marvin,
designer Lontoosta ja tullut Suomeen luomaan kontakteja. Ja ihan hemmetin seksikäs,
siinä kaikki mitä Matiaksen mielestä tarvitsi naisesta tietää. Asuintalon
hissiin asti he malttoivat hillitä itseään, mutta sen jälkeen he painautuivat
toisiinsa vasten. Huulet kävivät omaa kamppailuaan, samalla kun kädet
vapauttivat yhä enemmän ihoa. Matias työntyi Tinaan heti eteiseen päästyään,
rajusti suljettua ovea vasten. Ensimmäinen intohimon aalto oli nopeasti ohi.
- Vähän hitaampi uusinta sängyssä? Matias kysyi ja kantoi
kikattavan Tinan makuuhuoneeseensa. Nautinnollisen rakastelun jälkeen Matias
veti Tinan kainaloonsa ja nukahti heti.
Korppi odotti liikkumattomana kunnes oli varma, että mies
hänen vieressään oli sikeässä unessa. Sitten hän varovaisesti hivutti kätensä
olkalaukulleen ja etsi sivutaskusta tarvitsemansa ruiskun. Hän laittoi sen
toimintakuntoon ja painoi rauhoittavan lääkkeen Matias Kainulaisen pakaraan.
Korppi odotti vielä hetken, aivan kuin miehen hengitys olisi entisestään
syventynyt. Nyt hänellä olisi kuusi tuntia aikaa tutkia asunto, toki hän aikoi
suoriutua siitä nopeammin.
Korppi pukeutui ripeäsi ja katsoi nukkuvaa Matiasta. Harmi,
että tämä olisi vain yhden yön juttu, mies oli todella hyvä. Hanskat käsissään
hän asteli makuuhuoneen pöydän ääreen, jossa miehen läppäri sijaitsi. Hän
onnistui nopeasti murtautumaan tietokoneeseen, ja laittoi koneen kopioimaan
tiedostoja mukanaan olevalle ulkoiselle kovalevylle.
Matiaksen salkusta löytyneet paperit hän valokuvasi.
Asunnosta ei löytynyt mitään muuta mielenkiintoista perinpohjaisen mutta nopean
tutkinnan jäljiltä. Kun tiedostot oli kopioitu, hän pakkasi tavaransa ja vei ne
eteiseen. Viimeiseksi hän kaivoi kassistaan todistepussin ja palasi sotkemaan jäljet.
Matias heräsi ja
venytteli nautinnollisesti, kyllä viski ja seksi takasivat hyvät yöunet hän
hymähti ja kääntyi tavoittelemaan Tinaa. Sänky oli kuitenkin tyhjä, kuten koko
hänen asuntonsakin.
Matias oli pettynyt, ei puhelinnumeroa tai muutakaan viestiä.
Suihkuun mennessään hän huomasi rinnassaan jotain outoa. Siihen oli
huulipunalla kirjoitettu: "Thanks. You are GREAT!" Se sai hänet
purskahtamaan nauruun.
Korppi oli jo perehtynyt Kainulaiselta varastamiin
tiedostoihin. DGSE:n sieppaaman viesti ei vaikuttanut vaaralliselta ja netistä
löytämällään käännösohjelmalla hän oli kääntänyt joitakin tiedostoja kömpelölle
englannille. Kuten hän oli arvellutkin poliisi ei tiennyt mitään, kaikki
jatkuisi kuten ennenkin ja tehtävän hän suorittaisi loppuun maanantaina.
Presidentinlinnan edessä oli normaalia enemmän poliiseja,
pian alkaisi presidentin tarjoama lounas huomisen finanssikonferenssin
kunniaksi. Matias Kainulainen oli jalkautunut ulos tunkkaisesta toimistosta.
Vaikka hänellä ei varsinaista paikkaa kentällä ollutkaan, ei ylimääräisestä
silmäparista ainakaan haittaa olisi.
Keikoillaan Korppi yritti välttää riskejä viimeiseen asti,
tänään hän joutui hieman joustamaan periaatteistaan. Hän oli valinnut
kohteekseen presidentinlinnan ja ampuisi Etelärannasta. Hänen haluamansa talon
katolle ei ollut pääsyä ja poliisihelikopteri pörräsi linnan ympäristössä.
Hän oli kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja soitti
ovikelloa varmana siitä, että asunto oli tyhjä. Parempi silti olla tarkka.
Asunnosta ei kuulunut ääniä ja hän tiirikoi oven nopeasti
auki. Tarkistettuaan kaksion asukkaiden varalta Korppi sulki varmuusketjun,
kokosi aseensa ja asettui avaamansa ikkunan ääreen.
Matias asteli ripeästi Etelärantaa kohti. Jos murha
tehtäisiin tänään, se tapahtuisi tarkka-ampujan toimesta. Nyt Kainulainen oli
päättänyt omin päin lähestyä mielestään parasta ampumapaikkaa. Kun muuta tietoa
ei ollut, oli paras kuunnella vaistojaan.
Korppi näki mustien autojen letkan lähestyvän
presidentinlinnaa ja tunsi aistiensa terävöityvän entisestään. Hän tuijotti
kiikaritähtäimen läpi esteettömästi linnan pihalle, mereltä tuleva tuuli oli
vähäinen ja matkaa kohteeseen vaivaiset 450 metriä. Tämä olisi helppo keikka.
Autot olivat pysähtyneet ja turvamiehet olivat asemissa. Ovi
avattiin ja Korppi näki herra Wilsonin kiiltävine kaljuineen nousevan autosta.
Mies kääntyi katsomaan toimittajia ja Korppi painoi liipaisinta tuntien aseen
tutun potkaisun. Hän sulki ikkunan, purki aseensa ja pakkasi laukkunsa. Ei
ollut järkeä jäädä tähyilemään tapahtumia, mies oli kuollut ja vaikkei
olisikaan, toista tilaisuutta ei tarjoiltaisi. Hän suoriutui asunnosta ulos
alle kahdessa minuutissa.
Luotia seuranneet hetket olivat kaoottiset Turvamiehet
suojasivat muita arvovieraita ja herra Wilsonia yritettiin turhaan elvyttää.
Poliisi järjestäytyi ampujan jahtiin. Kainulainen sai lähes heti viestin
ampumisesta ja tunsi epäonnistumisen painon harteillaan ja suuttumuksen. Ampuja
olisi napattava!
Oli puhdasta onnea, että Kainulainen oli sattunut oikealle
sisäpihalle oikeaan aikaan. Reilun kymmenen metrin päässä Matiaksesta ovi
avautui ja huppupäinen henkilö suurehkon kassin kanssa astui ulos.
Poliisin vaisto toimi ensin ja hän huusi käskyn pysähtyä
suomeksi, toisti saman englanniksi ja ilmoitti olevansa poliisi ottaen aseensa
esiin. Hahmo näytti siltä, että aikoisi pakoon, mutta pysähtyi kuitenkin ja
kääntyi ympäri. Matias sadatteli mielessään, hahmo osoittautui nuoreksi
naiseksi, jolla oli kasvot kuin keijukaisella ja niillä yllättynyt ilme. Tästä
huolimatta Kainulainen halusi nähdä mitä kassissa oli.
Korppi tunnisti Matiaksen heti ja ihmetteli miten tämä
pystyi olemaan hänen jäljillään näin pian. Hän seisoi kädet ylhäällä ja alkoi
hitaasti laskea kassiaan maahan vasemmalla kädellään pitäen toista kättä
edelleen koholla. Korppi seurasi tarkasti, miten Matiaksen katse naulautui
kassiin ja käyttäen hetkeä hyväkseen hän silmänräpäyksessä veti pistoolin
housun vyötäröltä.
He seisoivat aseet toisiaan osoittaen ja yrittivät miettiä,
kuinka olla toista nokkelampi ja voittaa kamppailu.
- Tämä taisi varmistaa, että sinä olet salamurhaaja, Matias
lausui hiljaa.
- Tuossa kassissa voi olla mitä tahansa. En vain pidä siitä
että minua osoitetaan aseella, nainen vastasi.
- Presidentinlinnan edustalla tarkka-ampuja murhaa miehen ja
kolme minuuttia tapahtuneesta, oikeassa suunnassa, törmään hämärään tyyppiin,
joka ennemmin osoittaa poliisia aseellaan kuin näyttää kassinsa sisällön. Vähän
liikaa yhteensattumia ohitettavaksi.
- En osannut odottaa, että Korppi olisi nainen, Kainulainen
jatkoi, kun nainen ei puhunut mitään.
- Eikö Suomen pitäisi olla maailman tasa-arvoisimpia maita?
Naiset pystyvät siihen mihin miehenkin, paremmin vain, Korppi heitti.
- Mutta palkkamurhaaja ei todellakaan vaikuta naisen
ammatilta.
- En nyt sano, että olisin se miksi minua väität, mutta siellä
mistä minä olen kotoisin, naisen ainut keino ansaita rahaa on tehtaassa
raataminen tai huoraaminen. Minä päätin kokeilla jotain muuta.
- Tuonko pitäisi herättää minussa myötätuntoa ja ehkä päästää
sinut menemään. Murhaaja sinä olet, Matias tuhahti.
- Ehkä minä ammun vain niitä, jotka sen todella ansaitsevat.
Korppi vastasi
- Palkkamurhaaja, jolla on moraali... Mitähän vielä? Matias ivasi.
- Ei sinun tarvitse uskoa. Minä tästä tilanteesta kuitenkin
kävelen ehjin nahoin pois, nainen uhosi.
- Minä osoitan sinua aseella.
- Ja minä sinua.
Korppi tiesi, että hänen olisi lähdettävä pian. Joku näkisi
heidät, ellei ollut jo nähnyt.
- Minä tunnistan sinut, osaan kuvailla sinut piirtäjille ja
sinut saadaan kiinni ennen kuin huomaatkaan. Paras olisi, että antaudut
suosiolla, Matias yritti vakuutella.
Korppi päätti, että oli aika pelata valttikortit.
- Vai osaat sinä kuvailla minut ja tunnet kasvoni. Kuinka
paljon näytän viikonlopun panoltasi? Se, jota nait ulko-oveasi vasten ja
uudelleen sängyssä ja uudelleen... Minä olen se nainen.
Matiaksen pasmat menivät hetkeksi sekaisin. Korppi käytti
tilaisuutta hyväkseen ja ampui. Matias vajosi ähkäisten kumaraan. Korppi astui
hänen luokseen ja vanhasta taistelulajista oppimallaan tempulla tainnutti
poliisin paljain käsin. Hän otti laukkunsa ja suuntasi satamaan, jossa nousisi
pian laivaan ennen rajojen sulkemista.
Matias avasi vaivalloisesti silmänsä. Hän näki valkoisen
katon ja pian hänen viereensä kiiruhti valkopukuinen nainen.
- M-m-missä, Matias yritti vaivalloisesti sammaltaa.
- Ei hätää, olen sairaanhoitaja Anne. Te olette sairaalassa.
Odottakaa hetki niin haen lääkärin.
Matias sulki silmänsä ja yritti muistella, miksi oli sairaalassa.
Lääkäri tuli nopeasti tutkimaan häntä esittäen samalla
kysymyksiä. Matias sai kuulla, että häntä oli ammuttu rintaan ja hänen vasen
keuhkonsa oli mennyt kasaan. Verenhukka oli ollut melkoinen, mutta hänet oli
leikattu. Tajuttomana oli vierähtänyt kolme vuorokautta. Hän tulisi kuitenkin
täysin kuntoon.
Matiaksen päässä pyöri hajanaisia häivähdyksiä Korpista,
aseesta, kivusta ja pimeydestä.
Supon päällikkö Lahti tuli kahden muun tutkijan kanssa
kuulemaan häntä. Korppi oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen, ja tutkimus junnasi
paikoillaan. Matias oli yhä pyörällä päästään, mutta kertoi kaiken mitä muisti,
myös Korpin väittämän, että he olisivat maanneet yhdessä.
- Itse asiassa sinä kerroit siitä jo ambulanssissa ennen kuin
menetit tajuntasi. Olemme jo tutkineet asuntosi. Milloin viimeksi olet
vaihtanut lakanasi tai ylipäätään siivonnut? Lahti kysyi.
- Taisi olla juhannuksena, miten niin?
- Sängystäsi löytyi kahdeksan eri naisen hiuksia, karvoja
kolmesta peruukista, yhdeksän naisen DNA-jälki ja kolmea eri spermaa, omasi
lisäksi. Lahti luki papereista.
Kolme miestä tuijotti ääneti Kainulaista.
- Hei, hei, en minä ole homo tai mitenkään seksiriippuvainen.
Matias kimmastui kun sai äskeisen uppoamaan tajuntaansa.
- Eihän se varsinaisesti minulle kuulu mitä vapaa-ajallasi
teet. Lahti lisäsi sovittelevasti.
- Usko nyt! Sängystäni pitäisi löytää vain minun oman DNA:ni
lisäksi vain Korpin. Saatanan narttu on varmasti sotkenut paikat ylimääräisillä
todisteilla kun minä nukuin. Matias manasi.
Kaksi tutkijaa lähtivät, mutta päällikkö Lahti jäi hetkeksi.
- Minä olen miettinyt, miten nainen joka ampuu 450 metristä
kuoliaaksi miehen, ei saa sinua tapetuksi kuuden metrin etäisyydeltä. Keksitkö
syytä?
Kainulainen vain ravisti päätään, hänen täytyisi saada
ajatella. Lahti poistui ja jätti Matiaksen yksin.
- Voi helvetin helvetti. Hän noitui kun Lahti oli mennyt.
Palkkamurhaaja jolla oli moraali, niinpä tietysti. Mutta vaikka hän olisi
henkensä velkaa Korpille, hän kyllä nappaisi tämän.
Korppi istui cocktail kädessään ja katseli pilvenpiirtäjästä
avautuvaa näkymää lempikaupunkiinsa, siellä oli niin kaunista, pimeyden
keskellä miljoonat valot loistivat silmänkantamattomiin. Suomesta lähdön
jälkeen hän oli pitänyt hyvin ansaitsemansa muutaman kuukauden loman
lekottelemalla maanpäällisessä paratiisissa. Hän alkoi olla valmis uutta
keikkaa varten. Kännykän kilahdus keskeytti hänen ajatuksensa. Ehkä
Välittäjällä olisi jo uusi tehtävä häntä varten. Korppi kääntyi lukemaan
saapunutta tekstiviestiä ja henkäisi järkyttyneenä:
"Onnea, voitit ensimmäisen erän, mutta peli on vasta
alkanut. Minä nappaan sinut. Matias."
6. luukku
6. luukku
Tässähän olisi ainekset uuteen pitkään jatkokertomukseen... Matias jäljittäisi Korppia ympäri maailmaa tämän tehdessä keikkojaan ja lopulta (osa 135) Matias tajuaisi rakastuneensa jäljitettäväänsä ja unohtaisi kaikki tämän pahat teot. No joo, meni vähän yli...:D
VastaaPoistaJotenkin tykästyin tähän kovasti ja hiukan ihmettelen että tällä ei sijoittunut kilpailussa paremmin. Nyt nukkumaan...
T. Häirikkö
Kiitti ideasta :D Olisihan tässä mahdollisuus jatkaa, mutta taidan keskittyä uusiin tarinoihin.
PoistaMä taas ihmettelen, että ylipäätään sijoituin... Hyvä tietysti, että näin kävi, koska se innosti kirjoittamaan.
Heei tämä oli tosi hyvä!
VastaaPoistaTäytyy myöntää että luulin Korppia mieheksi :D Salamurhaajia siis tarinoihin lisää vaan.
-dittou
Kiitos paljon :) Itsehän en häpeältäni pystynyt tätä edes lukemaan, vaan iskin vain suoraan blogiin. Pidän salamurhaajat mielessä ja yritän saada niitä jatkossa johonkin :D
Poista