- ”Terveisin Anonyymi”, Cassandra luki viestin lopun, ääni
selvästi vapisten.
Nainen heitti pelästyneenä kirjeen sängylle ja perääntyi sen
luota kuin se voisi vahingoittaa. Hänen avustajansa Lisa tuli lähemmäksi ja
katsoi auki taitettua paperia.
- Kuka tällaista voi kirjoittaa ja kuinka tämä on saatu huoneeseen? Ja vielä sängyllesi? hän
kysyi ihmeissään. – Missä ne turvamiehet ovat silloin kuin heitä eniten
tarvitaan, hän tokaisi ärtyneenä ja kaivoi kännykän esiin. Cassandra ei vastannut, hän istui nojatuolissa pelosta
vapisten.
Pian Lisa käänsi huomionsa takaisin työnantajaansa, joka istui
edelleen katse lamaantuneena. Lisan kävi sääliksi naista. Cassandra oli muutenkin
niin herkkä, mutta nyt kun hänen henkeään oli uhattu, tämä näytti kuin lasista
puhalletulta. Vaaleat hiukset olivat huolettomalla nutturalla, suuret ruskeat
silmät ja ylipitkät ripset toivat välittömästi mieleen Bambin.
Lisa ei ollut koskaan nähnyt Cassandraa yhtä poissa tolaltaan edes lavan takana,
kun tämä odotti esiintymisvuoroaan. Ja se oli jo paljon. Häntä jaksoi joka
kerta ihmetyttää kuinka siitä jännityksestä tärisevästä ja itkuisesta
hermoilijasta kuoriutui heti lavalle astuttuaan maailmanluokan artisti, joka
lumosi jokaisen kuulijan äänellään ja ulkonäöllään. Ja juuri se täydellinen
lahjakkuuden, viattomuuden ja seksikkyyden yhdistelmä houkutti puoleensa ihan
liikaa pipipäitä. Cassandralla oli oma tiimi tutkimassa ihailijapostia ja
arvioimassa liian innokkaiden fanien muodostamaa turvallisuusuhkaa. Tähän asti
kaikki oli onnistunut, mutta nyt jotenkin tähden oman hotellihuoneen sängylle
oli joku saanut tuoduksi viestin.
Ovelta kuului koputus, ja Lisa meni avaamaan, Cassandra ei
tainnut edes huomata ääntä. Turvallisuudesta vastaavan ryhmän johtaja Liam
marssi sisään. Mies nyökkäsi Lisalle ja pyysi tätä kertomaan mitä oli tapahtunut.
- Cassandra löysi vuoteeltaan viestin. Ensin hän luuli sen
olevan tervehdys hotellilta, mutta ei se sitten ollutkaan. Cassandra luki
viestin ja on nyt kovin järkyttynyt, Lisa selitti yrittäessään pysyä Liamin askelten tahdissa
miehen marssiessa kohti sviitin makuuhuonetta. Ovella Liam äkisti pysähtyi,
tarkasteli hetken ympäristöä ennen kuin astui sisään. Hän ei edes yrittänyt
ottaa kontaktia Cassandraan vaan käveli hitaasti sängyn luo.
- Koskitko viestiin?
- En, se on ollut ainoastaan Cassandran käsissä. Niin ja tietysti
tekijän.
Liam kumartui lähemmäksi lukemaan kirjettä.
- Sairasta paskaa, henkivartija tuhahti hetken kuluttua.
Kumpikaan naisista ei esittänyt vastaväitteitä. Ei se
ainakaan tervettä ollut, kun kirjoitti kuinka haaveili saavansa laululinnun
omaan häkkiinsä ja sen jälkeen tekevänsä tälle mitä halusi.
- Minä ilmoitan tästä poliisille, toivottavasti he saavat
kirjeestä sormenjäljet. Vähän kyllä epäilen. Me tutkimme onko ihailijapostin
seassa ollut mitään tämän tyylistä. Ja te saatte vaihtaa hotellia välittömästi,
ehkä tekijä on töissä täällä. Ovella on kaksi miestä koko ajan vartiossa ja
Lisa varmaan järjestää muuton?
Lisa nyökkäsi, Cassandra pysyi edelleen hiljaa, ja Liam
astui vähän lähemmäksi naista. Kumartui alemmaksi ja sanoi hiljaisella äänellä:
- Älä huoli. Tämä oli inhottava yllätys, mutta me huolehdimme
asiasta. Sinulle ei tapahdu mitään pahaa.
Sanoja olisi voinut pitää rauhoittavina, elleivät ne olisi
olleet niin ristiriidassa sanojan ulkonäön kanssa. Liam oli pitkä ja roteva,
kasvot muistuttivat bulldogin ja nyrkkeilijän risteytystä, lyhyt siilitukka oli
peruja armeija-ajoilta ja tarkkaavaisuus poliisin työstä. Poliisivoimissa oli
tullut joku selkkaus, jonka vuoksi Liam oli siirtynyt turva-alalle. Cassandran
kanssa hän oli tehnyt töitä lähes koko naisen uran ajan, ja tämä oli ensimmäinen
kerta, kun saattoi puhua edes vähäisestä epäonnistumisesta.
- Minä lähden selvittämään asiaa. Pitäisikö lääkärin käydä
katsomassa Cassandraa? Liam kysyi Lisalta ennen poistumistaan.
- Minä katson saanko häneen mitään kontaktia, Lisa kuiskasi
vastauksen.
Kun Liam oli poistunut kuuloetäisyyden ulkopuolelle, Lisa
lähestyi Cassandraa. Hän kyykistyi naisen eteen ja tavoitti tämän katseen.
- Kuinka sinä voit? hän kysyi myötätuntoisella äänellä.
- Hän on ollut täällä. Minä luulin olevani turvassa, mutta en
olekaan, Cassandra viimein sopersi.
- Liam ja muut hoitavat asian, me vaihdamme varmuuden vuoksi
hotellia ja kaikki tulee kuntoon.
- Kuinka sinä voit sanoa noin? Joku hullu on uhannut juuri
raiskaavansa minut omalla mikrofonillani, Cassandran ääni nousi hysteeriseksi.
- Pitäisikö minun kutsua lääkäri?
- Minä vain haluan pois täältä, Cassandra niiskaisi.
- Minä alan järjestää asiaa välittömästi, Lisa sanoi
rohkaisevasti.
Hän suoristautui ja aikoi selvittää kaupungin muut
huippuhotellit.
- Älä jätä minua yksin, Cassandra pyysi, kun Lisa oli
makuuhuoneen ovella.
Säälien Lisa jäi huoneeseen, istui kampauspöydän eteen ja
alkoi puhelimitse järjestää heidän muuttoaan.
Poliisit eivät löytäneet sormenjälkiä kirjeestä, hotellin
valvontanauhoista ei näkynyt lisätodisteita, eikä kukaan ollut nähnyt mitään. Oli
aivan kuin aave olisi tuonut kirjeen.
Cassandran onnistui kasata itsensä, vetää jälleen yksi
unohtumaton keikka, ja kiertueorganisaatio vaihtoi kaupunkia. Kirjeen jälkeen
Cassandra suostui olemaan yksin ainoastaan kylpyhuoneessa. Joten Cassandran
kanssa olivat Lisa ja manageri Gary, kun seuraava kirje löytyi. Se oli asetettu
vasten kukkamaljakkoa Cassandran pukuhuoneessa esiintymisareenan uumenissa.
Cassandra huomasi ensimmäisenä kirjeen ja takertui Garyn käsivarteen vapisten.
Hän pystyi vain osoittamaan viattomalta näyttävää valkoista taitettua arkkia.
Gary käski Lisan viedä Cassandra pois yhdessä turvamiesten kanssa ja mies itse
jäi kutsumaan Liamin paikalle.
Liam veti hanskat käteensä ja avasi paperin. Gary ei
ylettynyt lukemaan kirjettä, kun yli kaksimetrinen mies piti sitä silmiensä
tasalla.
- Samaa järjetöntä paskaa, mies murahti ja asetti kirjeen
takaisin pöydälle.
Liamin soittaessa poliisille Gary silmäili tekstiä lävitse,
ja tunsi inhon väristykset selkäpiissään. ”…Haluan kuulla kuinka laulat ’When
Stars Cry’, kun työnnyn sisääsi… Minä olen ainut, joka voi pelastaa sinut… En
malta odottaa päivää, kun saamme olla ikuisesti yhdessä… ”
- Tarvitsemme lisää turvamiehiä, Gary totesi kireänä, kun Liam
lopetti puhelun.
Mies nyökkäsi ja näytti miettivän omiaan.
- Kuinka hitossa uskallamme laittaa Cassandran tänä iltana
lavalle? Gary vaahtosi marssien edestakaisin pukuhuoneen kokolattiamatolla.
- Ei hänellä lavalla ole hätää.
- Mitä? Gary parahti. – Hän on siellä täysin suojattomana,
kuka tahansa voi hyökätä hänen kimppuunsa. Ampua, puukottaa, ihan mitä tahansa!
- Turvatarkastukset ovat riittävät areenan ovilla. Ja tämä
kyseinen heppu haluaa Cassandran itselleen, lukittuna johonkin pimeään
kellariin tai syrjäiseen mökkiin.
- Mistä sinä tuon tiedät?
- Annoin yhden vanhan ystävän profiloida tekijän sen
ensimmäisen kirjeen perusteella. Saamme varmasti lisätietoa tämän kirjeen
perusteella siitä miehestä.
Gary katsoi mykkänä Liamia, ennen kuin muisti kuinka
puhutaan.
- Etkä ole kertonut minulle mitään! Olisimme voineet…
- Voineet mitä? Profiilin perusteella kirjoittaja on
20-40-vuotias valkoinen mies, sinkku, epäonnistunut naissuhteissa. Cassandran
faneista vähintään viidennes sopisi tuohon joukkoon. Vaikka tämä ei nyt siltä
näytä, me teemme parhaamme.
Gary lähti huoneesta otsa entistä syvemmillä rypyillä.
Cassandra oli hänen kirkkain tähtensä, eikä hänellä ollut varaa menettää tätä
millään tavalla. Lisää turvamiehiä, rajoituksia fanitapaamisiin, Cassandran
hotellin pitäisi pysyä paremmin salassa… Uusia ideoita nousi Garyn mieleen
tämän hamutessa turhaan tupakkaa takkinsa taskusta. Juuri tällaisina hetkinä
hän katui, että oli lopettanut kuusi vuotta sitten polttamisen.
Cassandra näytti olevan tolaltaan. Lisa luotsasi naisen
yhdessä turvamiesten kanssa takaisin hotelliin ja siellä Cassandra pyysi
lääkäriä. Lisan tehtäväksi jäi selvittää mistä löytyisi luotettava ja
kotikäyntejä tekevä lääkäri tästä kaupungista.
Tohtori Eriksen seurasi hermostuneena turvamiehiä hotellin
hissiin. Kuka olisi arvannut, kun hän tänä aamuna nautti joka-aamuista
kaurapuuroaan, että päivä toisi tullessaan huippusalaisen kotikäynnin. Itse asiassa
tohtori Eriksen ei tiennyt vieläkään ketä oli menossa tapaamaan. Hänet
ohjattiin valtavaan sviittiin ja sen makuuhuoneeseen. Häkeltyneenä hän tunnisti
sängylle käpertyneen naisen Cassandraksi, yhdeksi maailman tunnetuimmaksi
pop-tähdeksi. Ihmetystä kesti kuitenkin vain hetki, kun syvään juurtunut
lääkärin rooli otti vallan.
- Hyvää päivää, olen tohtori Eriksen ja minut kutsuttiin katsomaan
teitä. Kuinka voin olla avuksi?
Cassandra kohottautui istumaan, pyyhkäisi platinanvaaleat
kiharat selkänsä taakse ja puhui kuiskaamalla:
- Sairas ihailija vainoaa minua. Minua ahdistaa suunnattomasti,
enkä saa nukutuksi.
Lääkäri nyökkäsi ymmärtäväisesti. Huoneen nurkasta häntä
lähestyi nainen, joka esitteli itsensä Cassandran avustajaksi. Hiljaisella
äänellä nainen selitti viestien saapumisen ja kertoi ylimalkaisesti niiden
sisällöstä. Mies nyökytteli, aukaisi laukkunsa ja pyysi lupaa tehdä
rutiininomaiset kokeet. Hän mittasi verenpaineen, kuunteli sykkeen ja tarkisti
pupillit. Kysyi lääkityksestä ja elintavoista, ja lopulta kirjoitti reseptin
rauhoittaville lääkkeille. Varttia myöhemmin häntä lähdettiin saattamaan ulos,
kun hän oli ensin allekirjoittanut vaitiolosopimuksen ja saanut ruhtinaallisen
maksun vaivoistaan. Seuratessaan turvamiestä, toisen kävellessä hänen takanaan,
hän ei voinut olla miettimättä sitä kaikkea luksusta minkä keskellä Casssandra
eli, mutta silti hänestä tuntui, kuin hän olisi kävelemässä ulos vankilasta
vapauteen.
Seuraava kirje oli ujutettu huonepalvelun tuomalle
tarjottimelle. Se löytyi siististi taitettuna munakaslautasen alta. Sävy oli
aiempaa uhkaavampi, ja vaikkei Cassandra edes lukenut sitä, olivat sekä Lisa
että Gary valmiita uskomaan, että hän romahtaisi ihan koska tahansa. Liam oli raivoissaan
ja turhautunut, sillä mitään johtolankoja ei löytynyt vieläkään. Poliisi oli
aivan yhtä ymmällään sekä voimaton.
Pohdittiin jopa kiertueen keskeyttämistä, ei kuitenkaan
aivan vakavissaan. Vaikka kirjeet olivat pelottavia, uskoivat sekä Gary että
Liam, että he saisivat pidettyä Cassandran turvassa.
Jokainen oli varpaillaan, mutta ”show must go on”, kuten
joku oli joskus laulanut. Ja show kulki eteenpäin, Cassandra esiintyi paremmin
kuin ikinä aiemmin. Tuntui, että veitsi kurkulla hän sai itsestään kaiken irti.
Erityisesti sen iltainen keikka oli huikea.
- Paras tähänastisista, Gary hykerteli kulisseissa, kun
Cassandra poistui lavalta viimeisen kerran yleisön jäädessä taputtamaan ja
huutamaan idolinsa perään.
Lisa nyökytteli vieressä ja yhdessä he lähtivät Cassandran
perään. Pukuhuoneessa kilisteltiin samppanjalla, ja pitkästä aikaa tunnelma oli
lähes hilpeä.
Gary saatteli hieman horjahtelevan Cassandran tämän
makuuhuoneeseen asti ja varmisti, että kaksi turvamiestä oli asemissa sviitissä
ja kaksi lisää ovella. Huojentuneena hän lähti omaan huoneeseensa ajatellen,
että ehkä tämä tästä.
Seuraavana aamuna Lisa päästettiin huoneistoon. Nainen kävi
mielessään läpi päivän tehtävälistaa ja koputti makuuhuoneen ovelle. Normaalia
”sisään” kehotusta ei kuulunut, ei vaikka hän koputti vielä kahdesti. Ehkä
Cassandra on suihkussa tai nukkuu niin sikeästi niiden lääkkeiden voimalla,
Lisa mietti, mutta ei oikein itsekään uskonut vaihtoehtoihin. Hän aukaisi
makuuhuoneen oven, vaikka se oli tiukasti kiellettyä. Huone oli tyhjä, samoin
sänky, siinä oli kyllä nukuttu. Kylpyhuoneen ovi oli kiinni ja Lisa ryntäsi
ovelle. Enää hän ei edes miettinyt, kun riuhtaisi oven auki. Sisällä oli
pimeää, ja hän joutui hetken hamuamaan valokatkaisinta, mutta pian Lisa totesi,
että Cassandra ei ollut sielläkään.
Hän huusi turvamiehiä, samalla kun valitsi jo kännykästään
Liamin numeroa. Liamin jälkeen hän soitti Garylle ja pian huone oli täynnä
ymmyrkäisiä miehiä. Ehdottoman varmaa oli vain se, että Cassandra oli kadonnut.
Liam hälytti poliisit, jotka tulivat paikalle ennätysajassa.
Cassandran työntekijöitä ja hotellin henkilökuntaa
jututettiin, rikospaikkatutkijat kävivät sviitin läpi milli milliltä ja
hotellin valvontakameroiden nauhoja alettiin käydä läpi. Jotenkin uutinen vuoti
toimittajille ja pian etusivut menivät uusiksi koko maailmassa. Olihan tämä
jännittävintä mitä koko pop-kulttuurissa oli aikoihin tapahtunut: kaunis ja
kuuluisa laulajatar katosi jälkiä jättämättä. Sillä jälkiä ei todellakaan
löytynyt. Poliisi jatkoi kuulemisia, avasi vihjepuhelimen, joka tukkeutui
vääristä vinkeistä, mutta mitään edes etäisesti läpimurtoon viittaavaa ei
tapahtunut.
Cassandran vanhemmat sekä Lisa ja Gary kutsuttiin parin
viikon kuluttua poliisiasemalle. Nelikko otaksui, että heille kerrottaisiin
tutkinnan edistymisestä. Tutkinnanjohtaja Wood ohjasi heidät istumaan
kokoushuoneeseen ja aloitti:
- Tämä on ehkä koko urani eriskummallisin juttu. Meillä on
kolme uhkauskirjettä ja kadonnut nainen. Siinä ovat ainoat faktat. Meillä ei
ole mitään todisteita kirjeiden kirjoittajasta, eikä toisaalta Cassandran
katoamisesta. Turhautuneina tutkinnan edistymättömyyteen, aloimme niin
sanoakseni ajatella laatikon ulkopuolella. Eikä meillä ole vieläkään mitään
pitäviä todisteita, mutta alamme kallistua sille kannalle, että Cassandra
katosi vapaaehtoisesti.
Huoneessa kohahti epäusko, ja Cassandran äiti nousi
seisomaan huutaen:
- Oletko järjiltäsi? Minun tyttäreni on siepattu.
- Rouva Harris, olisitteko ystävällisiä ja istuisitte, niin
voin selittää, Wood pyysi. Hän pyyhkäisi hiirenharmaita hiuksiaan ja mietti
hetken kuinka jatkaisi.
- Täydellinen todisteiden puute oli se ensimmäinen seikka,
mikä herätti huomiomme. Ei mitään jälkiä kyseisten kirjeiden lähettäjästä.
Cassandra on jatkuvasti ihmisten ympäröimänä, mutta kukaan ei muka huomannut
kuinka peräti kolme kirjettä saatiin toimitetuksi. Yksi hänen sängylleen,
toinen pukuhuoneeseen ja kolmas aamiaisen mukana. Kuinka todennäköistä se on?
Katoamisen jälkeen hotellihuoneesta ei löytynyt yhtäkään jälkeä, kuitua tai
hiekanmurua, jotka osoittaisivat siellä käyneen jonkun vieraan. Ei jälkiä
taistelusta, ja sviitissä oli kaksi henkivartijaa, huoneen ulkopuolelle vielä
kaksi lisää. Kovan luokan ammattilaisia, jotka eivät huomanneet mitään.
Ilmeisesti Cassandra on poistunut ikkunasta, todennäköisesti katolle ja sieltä
minne tahansa. Hotellin valvontakamerat ovat hyvät, mutta pakostakin sinne jää
katvealueita, joita hyväksikäyttäen pääsee liikkumaan näkymättömästi.
Wood odotti, että kuulijat saivat sisäistetyksi hänen
sanomansa. Viime viikot olivat olleet kirkkaasti hänen uransa haastavampia. Häntä
seurasi silmä kovana niin lehdistö, omaiset, fanit, pormestari ja jopa
presidentti. Teorian esittäminen oli rohkeaa, mutta ainut vaihtoehto.
- Tiesittekö, että emme ole tavoittaneet Cassandran
turvallisuuspäällikköä Liam Whitea ensimmäisten kuulemisten jälkeen?
- Onko hänetkin siepattu? Gary kysyi ihmeissään.
Wood ei vastannut, vaan pudotti varsinaisen pommin:
- Tiesittekö, että Cassandralla ja Liamilla oli suhde?
- Cassandralla ja Liamillako muka? Lisa nauroi epäuskoisena.
Gary istui suu auki ja nyt oli Cassandran isän vuoro
hermostua:
- En todellakaan siedä, että tyttäreni häpäistään tällä
tavoin. Se mies oli Cassandraa paljon vanhempi, eivätkä he todellakaan olleet
samalla tasolla.
Jälleen Wood viisaasti odotti melun rauhoittumista ennen
kuin aukaisi ohuen kansion ja otti sieltä käsiinsä muutaman valokuvan.
- Tämä kuva on otettu hotellin turvakamerasta viikkoa ennen
ensimmäisen kirjeen ilmestymistä.
Kuulijoiden eteen työnnettiin kuva, jossa Cassandra katsoi
hymyillen isokokoista miestä, joka oli selin kameraan. Se olisi voinut olla
Liam.
- En ole koskaan nähnyt Cassieta näin onnellisen näköisenä,
Lisa sanoi ennen kuin ehti miettiä mitä sanoi.
Cassandran äiti mulkaisi Lisaa rumasti ja nolostuneena
avustaja painoi päänsä.
- Tässä on valokuva viestistä, joka löytyi Cassandran
muistikirjan välistä.
Kuvassa oli hotelli Deux Cygnesin kirjepaperille kirjoitettu
viesti ”Olet kaikkeni”, käsiala oli selvästi miehen.
- Vertasimme käsialoja ja tämä on Liamin.
- Mutta mehän olimme Ranskassa… Lisa jäit miettimään.
- Cassandra yöpyi tässä hotellissa kaksi yötä heinäkuussa
kolme vuotta sitten.
- Kolme vuotta? Gary henkäisi.
Viimeisenä Wood laski pöydälle kolme polaroid kuvaa. Yhdessä
Liam ja Cassandra suutelivat Cassandran Montanan talon keittiössä, toisessa
Cassie makasi Liamin rinnan päällä ja parilla oli pelkät valkoiset kylpytakit
yllään, kolmannessa Cassandra tuijotti hymyillen kameraan, mutta Liam tuijotti
naista katseella, joka sai kuvan katsojat tuntemaan olonsa tunkeilijoiksi.
Cassandran läheiset tuijottivat kuvia epäuskoisina. Kuinka
heidän silmiensä edessä oli vuosikaudet ollut käynnissä suhde, jonka
olemassaolosta heillä ei ollut aavistustakaan?
- Me arvelemme, että he jättivät nämä kuvat tarkoituksella jälkeensä,
Wood sanoi hiljaa.
- Kuunteliko Cassandra paljon musiikkia?
- Aina, Lisa vastasi epäröiden, kun muut olivat hiljaa. – Hän
oli kuulokkeet korvilla jokaisen lennon aikana, ennen keikkaa, automatkat ja
yleensäkin lähes aina. Cassie rakastaa musiikkia ja kuunteli kaikkea Mozartista
Janis Jopliniin ja Eminemiin.
- Hänellä oli musiikkia ladattuna?
- Kännykkään, iPadiin ja läppäriin, Lisa vahvisti. – Erään
kerran hän nauroi ostaneensa iTunesista yli neljällä tuhannella dollarilla
musiikkia yhden päivän aikana.
- Kun tutkimme Cassandran kaikki laitteet niistä löytyi vain
yksi kappale.
- Niitä pitäisi olla paljon, paljon enemmän, Lisa ihmetteli. –
Mikä kappale?
- Taylor Swiftin The Lucky One. Kuunnellaanpa se seuraavaksi.
Wood napautti pöydällä olevaa tablettia ja pian pehmeä laulu
täytti huoneen. Cassandran läheiset syventyivät kuuntelemaan sanoja.
- Kuten ehkä huomasitte, tässä lauletaan ”how you took the money and
your dignity and got the hell out”. Cassandra on jo jonkin aikaa
siirtänyt varojaan Caymansaarille ja sitä kautta ties minne.
Kukaan ei sanonut mitään, joten Wood jatkoi:
- Cassandra ei muuten syönyt yhtään lääkkeitä, joita hänelle määrättiin ahdistukseen jokin aika sitten. Kuulustelimme lääkäriä, ja hänen mukaansa Cassandra oli hyvin pelokas ja ahdistunut. Miksi hän siis jätti lääkkeet syömättä? Ehkä hän ei niin peloissaan ollutkaan.
Huoneessa vallitsi epäuskoinen hiljaisuus.
- Meillä on siis pelkkiä aihetodisteita, että äsken kertomani
olisi totta, mutta meillä ei ole myöskään todisteita, että joku hullu kirjemies
olisi kidnapannut hänet. Liam White on älykäs mies, hänellä on taustaa sekä
merivoimissa että poliisissa. Hän tietää kuinka me toimimme näissä tapauksissa,
ja otaksumme, että jokainen näistä todisteista on jätetty tarkoituksella.
- Jos tämä on totta, missä he ovat nyt? Gary rykäisi.
- Ihan missä vain he haluavat. Väärennetyt passit, ehkä
muutama kauneusleikkaus ulkonäön muuttamiseksi ja he voivat elää rauhassa kuten
haluavat…
- Tämä on uskomatonta! Kuinka te kehtaatte edes ehdottaa mitä
tällaista! Minä teen valituksen pormestarille ja vaikka presidentille,
Cassandran äiti tulistui.
- Olemme puhuneet tästä pormestarin ja FBI:n kanssa, ja olemme kaikki samalla puolella. Resurssipulan takia alamme siirtää miehiä muiden
juttujen tutkimiseen. Luonnollisesti, jos jotain uutta tietoa tulee, perehdymme
siihen sataprosenttisesti, Wood vastasi välittämättä naisen huudosta.
- Miksi Cassandra olisi tehnyt tämän? isä puolestaan kysyi. –
Hänellähän oli kaikki se mitä hän oli aina haaveillut: upea ura, rahaa ja
julkisuutta.
- Sinähän häntä olit aina painostamassa etenemään urallaan,
äiti totesi myrkyllisesti.
- Kukahan se oli Cassieta työntämässä kaikenmaailman
missikisoihin jo vauvasta lähtien? Ja kyllä sinulle kelpasi kaupunkiasunto New
Yorkissa, oma kartano kotona Austinissa ja lekottelu Cassandran siivellä.
- Ai että tämä on nyt minun vikani?
Cassandran äiti ponnisti seisomaan ja lähti huoneesta
aviomiehen seuratessa perässä. Lisa ja Gary jäivät hiljaisina kuuntelemaan
riidan ääniä käytävästä. Tutkinnanjohtaja Wood nyökkäsi heille ja lähti
pariskunnan perään.
- Luuletko, että se on mahdollista? Lisa viimein kysyi.
- En tiedä. En oikeasti tiedä. Minä luulin, että Cassandralla
on kaikki hyvin. Ura kulki, keikat olivat upeita, eikä hän valittanut mistään.
- Mutta ei hän valittanut koskaan mistään. Eikä päästänyt
ketään lähelleen, Lisa sanoi.
Hän otti yhden polaroideista käteensä ja katsoi sitä
haikeasti hymyillen.
- Minä en koskaan nähnyt häntä tällaisena, rentona,
rakastuneena ja onnellisena, vaikka tein hänelle töitä kuusi vuotta. Joten ehkä
hän teki oikean ratkaisun. Toivottavasti poliisit ovat oikeassa, eikä hän ole
jonkun hullun kellarissa.
- Nämä aihetodisteet ovat aika vakuuttavia, Gary joutui
toteamaan.
- Uskomatonta kuinka he onnistuivat pitämään kaiken piilossa,
suunnittelemaan tämän ja vielä esittämään kaiken niin hyvin, Lisa mietti
Gary huokaisi:
- Mutta olisi hän voinut sanoa jotain, olisimme voineet
hidastaa tahtia. Keskeyttää kiertueen, pitää lomaa.
- Olisimmeko? Lisa kysyi.
Siihen Garylla ei ollut enää yhtä selvää vastausta. Hän oli
aina hokenut, että oli taottava, kun rauta on kuumaa ja Cassandran kohdalla se
oli ollut tulenpunaista jo pitkään.
- Mitäs nyt? Lisa viimein kysyi, kun he lähtivät
neuvotteluhuoneesta.
- Jos pitäisi hetken lomaa, sulattelisi tätä. Mutta on minulla
muutama lupaava kyky jo kiikarissa.
- Mihinkäs se seepra raidoistaan pääsisi, Lisa naurahti.
- Entä sinä?
- Ehkä minä teen cassandrat ja lähden etsimään onneani ihan
jostain muualta.
Tämä sai innoituksensa lukijalta. Tehtävänäni oli kirjoittaa novelli, jonka toinen sana olisi anonyymi.
11. luukku
11. luukku
Tätä olen joskus miettinyt kun katson uusia, nuoria artisteja. Heistä revitään kaikki hyöty irti ja heitetään menemään kun alkuinnostus on ohi... toivottavasti olen väärässä.
VastaaPoista