Marraskuu päättyi jo neljä päivää sitten, ja kuten otsikosta saattoi päätelläkin, ei nano tänä vuonna onnistunut.
Minun olisi heti alussa pitänyt kirjoittaa enemmän joka
päivä, eikä vain hätäiseen saada päivän sanamäärä kokoon. Viikon kirjoittamisen
jälkeen keksin vaihtaa miljöön täysin toiseen, mikä tarinan kannalta oli oikea
ratkaisu, mutta söi lisää kirjoitushaluja.
Yksi NaNoWriMo:n ideoistahan on päästä eroon sisäisestä
kriitikosta ja vain kirjoittaa. Minä en tuota ääntä saanut vaiennettua, vaan
pirulainen jankutti koko ajan kuinka paskaa tekstiä näpyttelen.
Tykkään edelleen ideastani ja henkilöistä, minulla on juoni
suunnilleen kasassa, joten ehdottomasti palaan vielä joskus tämän projektin
pariin!
Marraskuun lopussa, kun aloin tajuta, etten mitenkään voi
voittaa nanoa, hylkäsin sen kirjoittamisen ja jatkoin yhtä toista tarinaani. Se
tempaisi yllättävän hyvin mukaansa ja sain sen viikossa valmiiksi. Nyt tuo
tekele on huilaamassa ja 16.12. aloitan sen muokkaamisen julkaisukelpoiseksi.
Vähän on haaveissa, että siitä tulisi teille joululahja ja saisin ensimmäisen
osan julkaistua jouluaattona, mutta katsotaan.
Nyt tuossa odottaa yksi keskeneräinen jota pitäisi jatkaa,
mutta kummasti se ei kiinnosta juurikaan. No ei kai, kun ei siinä ole yhtään
söpöilyä tai siirappia, vaan pitäisi kirjoittaa kuolemasta ja surusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti