Jooa olisi halunnut lainata isänsä autoa, mutta oli joutunut tyytymään
Katin varastosta kaivamaan polkupyörään. Malliltaan se vaikutti olevan
jostain ajalta ennen talvisotaa, mutta sillä oli kuitenkin päässyt
polkemaan keskustaan. Keskusta tosin oli ehkä liian suureellinen ilmaisu
tästä paikasta. Jooa oli jo käynyt kebab-pizzeriassa,
sekatavarakaupassa ja kylän toisessa ruokakaupassa. Apteekkiin hänellä
ei ollut asiaa, ja mies arpoi menisikö käymään kirjastossa vai
ruokakaupassa. Siinä oli kaikki mitä täältä löytyi, liikkeelläkin tuntui
olevan pelkkiä eläkeläisiä tai ehkä täällä ei asunut sen nuorempia. Hän
päätti hakea kaupasta halvimman mehujään, ja sen jälkeen käydä
kirjastossa.
Kaupan vihannesosasto tarjosi iloisen yllätyksen, kun hän näki Helmin
valikoimassa tomaatteja. Jooa hiipi tytön taakse ja kumartui kuiskaamaan
tämän korvaan.
- No, kenestä näit unta juhannusyönä?
Helmi kiepsahti ympäri ja perääntyi muutaman askeleen, kun huomasi
miehen seisovan niin lähellä. Tyttö vilkaisi ympärilleen, ennen kuin
vastasi:
- En ainakaan sinusta, hän tuhahti ja nosti leukaansa.
Jooaa hymyilytti, tyttö oli entistä söpömpi äkäisenä. Tätä pitäisi ehdottomasti ärsyttää lisää.
- Miten musta tuntuu, että sä valehtelet. Milloin lähdetään taas iltakävelylle?
Helmi ei ehtinyt vastata, kun tämän viereen ilmestyi joku jätkä. Jooa
kiinnitti häneen huomiota vasta kun poika kiersi kätensä omistavasti
Helmin harteille.
- Kukas tää heppu on? poika kysyi ja katsoi Jooaa selvä haaste silmissään.
- Se on meidän mökkinaapuri, Honkaniemen Katin poikapuoli, Helmi
vastasi. Mies huomasi tytön katseesta varoituksen pilkahduksen. Öisestä
suukosta ei ilmeisesti kannattanut mainita.
- Niin se hesalainen, poika nyökkäsi.
Jooa kohotti yllättyneenä kulmiaan, hän oli kyllä kuullut maaseudun tiedonkulun nopeudesta, mutta silti vauhti yllätti.
- Sen on kyllä näköinen, jätkä vielä naurahti.
Hän katseli edessään seisovaa pariskuntaa. Hieman houkuttelisi kertoa
juhannuksesta tuolle punaniskalle, mutta ei hän kuitenkaan ihan idiootti
ollut. Vaikka hän ei normaalisti tuntenut oloaan 185 senttisenä
lyhyeksi, Helmin poikaystävä oli ainakin päätä pidempi, ja ainakin
parikymmentä kiloa painavampi. Eikä se kaikki ylimääräinen ollut läskiä.
Tuo heppu oli juuri niitä vantteria jässiköitä joita ei kaupungissa
tavannut. Ja ilmeisen halukas kouluttamaan stadin kundia, jos saisi
pienenkin syyn siihen, Jooa arvioi hiljaisena.
- Joo, mä taidankin tästä lähteä, hän totesi viimein.
Eikä voinut itselleen mitään, vaan ohittaessaan kaksikon iski Helmille silmää.
Helmi vilkaisi hätäisesti loittonevaa selkää, toivottavasti Henkka ei
ollut huomannut silmäniskua. Huokaisten tyttö jatkoi tomaattien
valikointia yrittäen samalla hätistää tuon tummatukkaisen kaupunkilaisen
mielestään. Se vain oli valitettavan hankalaa, koska yksi suukko
Jooalta oli aiheuttanut hänessä enemmän kipinöintiä kuin Henkan kaikki
tähänastiset kosketukset tai suudelmat yhteensä.
***
Jooa oli levoton, hän kulki rauhattomasti sisältä ulos ja takaisin. Muut
olivat lähteneet käymään Katin sukulaisten luona, eikä hän todellakaan
ollut tuppautunut mukaan. Hän halusi nähdä Helmin, mielellään ilman sitä
korstoa. Kannattaisi siis lähteä hieman tutkimaan maastoa mökillä
oleilun sijaan.
Mies arveli, että tarvitsisi tekosyyn siellä suunnalla liikkumiseen,
joten hän kaivoi kassistaan ainoat verkkarit ja vaihtoi ne ylleen. Ulos
mennessään hän vilkaisi peilikuvaansa, ja hetken mielijohteesta heitti
t-paidan yltään. Ulkona oli ihan tarpeeksi kuuma, että olisi
hyväksyttävää lenkkeillä ilman paitaa. Ja samalla hän saattoi esitellä
vaivalla hankittua sixpackiaan, sitä ei ainakaan Helmin poikaystävältä
löytynyt. Sodassa ja rakkaudessa ja sitä rataa, Jooa tuumasi ja lähti
ulos.
Juoksu kulki pienestä tauosta huolimatta yllättävän kevyesti, ja mieli
odotusta tulvillaan hän hölkkäsi kohti Aholaa. Soratietä reunustivat
molemmin puolin tilan laajat pellot. Jooa huomasi vähän kauempana kuinka
kaksi henkilöä tulivat kutsumaan lehmiä. Hän kiihdytti askeltensa
tahtia, kun tunnisti Helmin hahmon. Ensimmäisten lehmien astuessa tielle
Jooa kuitenkin pysähtyi. Elukat näyttivät näin läheltä katsottuna
valtavilta ja niiden sarvet todella häijyiltä.
Helmin läheisyys sai hänet kuitenkin siirtymään muutamia metrejä lähemmäksi.
- Terve, tässä menee vielä hetki, vanhempi mies huikkasi hänelle, ja
vasta silloin Helmi kääntyi katsomaan häntä. Huomattuaan Jooan, hän
käänsi päänsä pois, kuin ei olisi miestä huomannutkaan.
- Joo ei se mitään, hän vastasi. – Montako lehmää teillä on?
- Lypsettäviä on 22 ja siihen päälle vielä vasikat ja hiehot, mies vastasi.
Lehmien ohimarssin ajaksi miehet keskittyivät jutustelemaan niitä näitä,
ja Helmi vilkaisi tämän tästä Jooa. Jokainen katse oli edellistä
pidempi. Jooa piti katseensa miehessä, mutta rekisteröi kyllä jokaisen
Helmin häneen luoman silmäyksen.
- Viehän Katille terveisiä, mies totesi, kun viimeinenkin lehmä oli ylittänyt tien.
Isäntä lähti kulkemaan lauman perässä, ja tytön tehtäväksi jäi molempien
porttien sulkeminen. Jooa asteli lähemmäksi, mutta Helmi ei enää
vilkaissutkaan hänen suuntaansa.
- Mä en arvannutkaan, että sä olet tällainen cowgirl, mies heitti, mutta sai vastaukseksi vain hiljaisuuden.
Helmi sai toisen portin suljettua ja lähti harppomaan tien yli. Jooa
sulki nopeasti tytön tien astumalla hänen eteensä. Helmi yritti
vasemmalle, mutta hän liikkui yhtä nopeasti. Sähähtäen tyttö seisahtui
ja äsähti:
- Mitä nyt?
- Ootko sä mulle vihainen jostain?
Helmi ei vastannut vaan tyytyi tuijottamaan näkymätöntä pistettä jossain Jooan vasemman korvan vieressä.
- Oonko mä tehnyt jotain väärää? hänen kysymyksensä sai Helmin viimein kääntämään kipinöivän katseensa mieheen.
- Ai oletko? No esimerkiksi suudellut mua lupaa kysymättä, flirttaillut
mulle poikaystäväni nähden ja sitten vielä ilmestyt tänne esittelemään
lihaksiasi, Helmi luetteli kiihtyneenä.
- Syyllinen kaikkiin kohtiin, Jooa nyökkäsi ja hymyili: - Mutta ei se
ole kokonaan mun vikani. Sä vaan nyt satut olemaan kiinnostavinta mitä
mä täällä olen nähnyt. Tai muuallakaan.
Helmin suu raottui hämmennyksestä, ja häneltä karkasi pieni henkäys.
- Mä seurustelen, Helmi sanoi hiljaa.
- Se on vain hidaste.
- Enkä mä ole susta mitenkään edes kiinnostunut, tyttö tuhahti.
Jooaa hymyilytti taas, hän astui vähän lähemmäksi, pyyhkäisi Helmin
poninhännästä karanneen suortuvan tytön korvan taakse ja juoksutti
sormiaan tämän kaulan pehmeällä iholla pysähtyen solisluulle.
- Tiedätkö, tuo olisi paljon helpompi uskoa, jos sun kroppasi ei olisi
asiasta niin eri mieltä, Jooa virkkoi ja vilkaisi merkitsevästi
alaspäin.
Tyttö seurasi katsetta, ja tajutessaan mitä mies tarkoitti, risti kiivaasti kätensä rinnalleen.
- Sika! Helmi ärähti posket suuttumuksesta liekehtien ja lähti marssimaan laitumelle.
Jooa väisti ja jäi nauraen katsomaan Helmin vihaista poistumista. Kun
tyttö oli hävinnyt näkyvistä, hän kääntyi ja jatkoi lenkkiään.
Illalla sateen ropistessa mökin kattoon Jooa katseli sohvalta, kun muut
pelasivat Afrikan tähteä. Hän halusi tietää lisää Helmistä ja katseli
miettien Katia, tiesikö nainen jotain? Kehtaisiko kysyä? Ennen kuin hän
ehti avata suunsa, mieleen muistui sen miehen lähettämät terveiset.
- Joku mies muuten lähetti sulle tänään terveisiä, Jooa heitti huolettomasti ja käänsi samalla ikivanhan Aku Ankan sivua.
Isä vilkaisi häntä terävästi, mutta Jooa jätti sen huomiotta, ei hänkään nyt aina yrittänyt ärsyttää tai luoda epäsopua.
- Mikä mies? Kati kysyi levollisesti.
- Mistä minä tiedän. Olin lenkillä, ja se iso maatila mikä on tuossa
lähellä, niin siinä päästivät lehmiä tien yli, joten jouduin pysähtymään
ja juttelemaan sen maajussin kanssa.
- No sehän on silloin Aholan Kari. Sellainen päälaelta kalju ja vähän vatsakas mies?
- Joo, just se.
- Kari on minua lähes viisitoista vuotta vanhempi, kyllähän me silloin
kun olin teini, niin välillä pyörittiin samoissa porukoissa. Kari sitten
löysi Riittansa jostain kirjekaveri-palstalta. Silloin ei ollut mitään
facebookkeja tai mesejä, Kati kertoili ja nyökkäsi sohvan suuntaan.
Jooa halusi tarinan jatkuvan, eikä huomauttanut, että mese oli jo kuollut ja kuopattu.
- Heille syntyi vain yksi lapsi. Kyliltä kuulin, että oli ollut
keskenmenoja ja tytön synnytyskin kuulema aika vaikea. Siksi lapsen
nimeksi varmaan tuli Helmi, näitkö muuten sitä tyttöä?
- Taisi siinä joku teini olla, mies vastasi välttelevästi.
- Olen onnellinen Karin puolesta, mahdottoman kiltti mies ja ansaitsi
ehdottomasti oman perheen. Koskaan ei voi tietä mistä sen onnensa
löytää, Kati tuumasi ja loi Ilkkaan jälleen yhden niistä imelistä
hymyistä, jotka saivat Jooan yökkäämään.
Isä ja Kati unohtuivat tuijottelemaan toisiaan, joten hän arveli tarinan olevan lopussa.
- Me muuten voitaisiin käydä Aholassa, haettaisiin ihan kunnon
tinkimaitoa. Haluaisitteko pojat lähteä katsomaan lehmiä? Kati kysyi
lapsiltaan, ja sai vastaukseksi innokkaat hihkaisut.
- Mä voisin lähteä kanssa mukaan, Jooa tarjoutui.
Isä ja Kati katsoivat häntä kummissaan.
- No hei, vähän vaihtelua tähän mökkeilyyn. Tämä ei varsinaisesti ole mitään ilotulitusta, mies puolustautui.
- Katsotaan sitä huomenna, millainen keli on ja muutenkin, Kati vastasi ja nousi kattamaan iltapalaa.
Osa 3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti