Pääskysestä ei päivääkään, osa 2

Peetu huokaisi ja hieroi kivistävää niskaansa, hän oli istunut tietokoneella jo liian pitkään. Ainoana päämääränä löytää Janni. Facebookissa oli kaksi Janni Salmelaa, mutta kumpikaan heistä ei ollut oikea. Galleriaan hän oli tehnyt haun tässä kaupungissa asuvista 14-15-vuotiaista tytöistä, ei tärpännyt. Googlesta ei löytynyt mitään, eikä numerotiedustelusta, Jannista ei yksinkertaisesti löytynyt jälkiä mistään. Kaikki tämä vaiva, koska viimeiset pari päivää hän oli miettinyt Jannin ruskeita silmiä ja ujoa hymyä usein. Hän halusi ehdottomasti nähdä tytön uudelleen ja sitten… Iltaisin sängyssä ennen nukahtamista hän mietti näitä sitten-vaihtoehtoja.

Lukuvuoden viimeinen koeviikko oli alkanut, Peetu sai matikan kokeen valmiiksi ja poistui luokasta ensimmäisten joukosta. Poika asteli lukion pihan yli pyörälleen. Oli aika käyttää viimeinen oljenkorsi: Hän aikoi mennä Karhukallion yläasteelle etsimään Jannia. Hän ei ollut varma olisiko se rohkeaa vai lievästi epätoivoista, mutta toisinaan "A man´s gotta do what man´s gotta do".

Janni pyyhkäisi hikeä otsaltaan ja kirosi mielessään. Hänelle olisi sopinut, että viimeinen viikko olisi ollut ihan tavallista koulua, mutta rehtori piti huolta, että joka vuosi lukuvuoden viimeinen viikko sisälsi erikoisuuksia. Tänä vuonna teemana oli ”Takaisin luontoon” ja nyt hän kykki koulun pihalla sytyttämässä nuotiota tuluksilla. Ohjelmassa olisi mm. melontaa, suunnistusta, suojan rakentamista, kokkaaminen luonnon antimista ja kaikkea muuta yhtä jännittävää. Oppilaat oli jaettu ryhmiin, ja Janni oli samassa porukassa kahden nörttipojan kanssa. Luokan hylkiöt yhdessä, kuten Janni happamasti ajatteli. Paikallisen partion ohjaaja oli neuvomassa heille tulen tekoa, Janni ei voinut käsittää, miten joku voikin olla noin innostunut jostain hikisestä nuotiosta.

Peetu jätti pyöränsä muiden joukkoon, hänellä oli käynyt uskomaton tuuri, tai sitten se oli kohtalo. Hänen ei tarvinnut etsiä Jannia, vaan tuolla tyttö kyykisteli soraisella pihalla nuotion kimpussa.  Hermostuneena hän lähti kulkemaan kohti Jannia, miten tyttö suhtautuisi hänen ilmestymiseensä?

Janni sai viimein tulen syttymään ja huokaisten ojensi tulukset Eerolle, joka vuorostaan saisi yrittää mahdotonta. Samalla hän huomasi Peetun, joka seisoi nuotioryhmän takana tarkastelemassa heidän puuhiaan. Yllättyneenä Janni asteli pojan luo.

- Moi, mitäs sä täällä?

- En löytänyt sua yhdestäkään lintutornista, joten mun oli pakko tulla etsimään sua täältä, poika sanoi virnistäen.

- Vai että pakko, Janni tuumi ja tunsi hymyn kutittavan suupieliään.

Koulun piha ei todellakaan olisi paras paikka Peetun kanssa jutusteluun. Janni vilkaisi hermostuneena ympärilleen, joko muut oppilaat olisivat huomanneet heidät. Pihassa ei onneksi ollut kuin muutama oppilasryhmä, ja nekin olivat keskittyneet tiivisti erilaisten työpisteiden ympärille.

- Oikeasti tulin kysymään, että haluaisitko lähteä mun kanssa rantsuun päättäjäisbileisiin?

Peetu jäi jännittyneenä odottamaan vastausta. Ennen kuin Janni ehti vastata, hän huomasi Nikon tulevan koulun ovista ulos. Katastrofi olisi sekuntien päässä.

- Joo voin lähteäkin. Tavataan lauantaina rannassa, mun pitää nyt lähteä. Heti, Janni sopotti kiihtyneenä ja lähti puolijuoksua kohti koulun päätyovea. Sisälle päästyään hän ryntäsi suoraan vessaan, lukitsi oven ja jäi vetämään henkeä. Toivottavasti Niko ei ollut huomannut heitä. Ja toivottavasti Peetu ei pitänyt häntä ihan vajaana.

Peetu katseli hämmästyneenä Jannin perään. Taas. Mikä hitto tytölle oli tullut? Hyvänä puolena hänellä oli ilmeisesti treffit lauantai-iltana. Mutta ei vieläkään tytön puhelinnumeroa. Ristiriitaisin tuntein hän lähti kohti pyöräänsä. Lauantaina hän pitäisi huolen, että Janni ei enää karkaisi hänen luotaan. 

Osa 3