Hevosenleikkiä, osa 8

Sami kiersi tyytyväisenä kenttää Paten selässä istuen, hän oli parin viikon ajan käynyt säännöllisesti Katajamäen tallilla. Joka kerta Siiri ei ehtinyt häntä opettamaan, mutta silloinkin hän teki kaikenlaista pientä työtä mitä Matias, Päivi tai Jussi hänelle määräsivät. Siiri asteli keskelle kenttää ja pyysi siirtymään raviin, hänellä oli käsissään juoksutusliina ja raippa. Korjailtuaan taas Samin istuntaa, hän pyysi pojan hidastamaan käyntiin.

- Tänään saat kokeilla ekaa kertaa laukkaamista, otetaan ensimmäiset pätkät taas liinassa, niin saat keskittyä istuntaan.

Tyttö selitti perusteellisesti laukannoston niksit ja napsautti juoksutusliinan Paten kuolainrenkaaseen.

- Istu tiiviisti alas siinä ravissa ja nyt annat ihan reilut laukkapohkeet, Siiri kailotti ympyrän keskeltä.

Sami teki työtä käskettyä ja hetkessä pomppiva ravi vaihtui pehmeään keinuntaan. Tämä vasta oli ratsastusta, aivan mahtavaa, Sami ajatteli riemuissaan Paten laukatessa ympyrän toisensa jälkeen. Harmistuneena poika siirtyi raviin Siirin käskystä. Tyttö irrotti liinan ja ohjeisti ratsukon takaisin kaviouralle, käyntipätkän jälkeen hän ohjasi Samin laukkaamaan itsenäisesti. Sanaton riemu loisti pojan kasvoilta Paten laukatessa ympäri kenttää.

- No, miltä tuntui? Siirin oli pakko kysyä, kun Sami kiersi kenttää pitkin ohjin.
- Tosi upeelta, enää ei mieli tee muuta kuin laukata!
- Muista kuitenkin, että Pate on sen verran iäkäs herra, ettei se jaksa mitään hirveitä laukkamaratoneja, Siirin oli pakko muistuttaa.
- Joo, tietysti ajattelen Paten parasta, Sami totesi ja kuin sanojensa vakuudeksi silitti hevosen kaulaa.
- Jäähdytä Pate taas kävelyttämällä, mun pitää mennä tallille.

Sami istui hiljaa Paten selässä ja nautti, hänestä oli alkanut tuntua, että hän oli päässyt osaksi tämän tallin elämää. Matiaksen kanssa he olivat tulleet juttuun alusta alkaen. Jussi kiitteli, kun hän huomioi Paten ja kertoili aina hevosjuttuja, joita Sami kuunteli mielellään. Päiviä hän vielä vähän ujosteli, hän osasi naisten, tai tyttöjen, kanssa puhua luontevasti vain kännissä. Päivi tosin oli niin puhelias, ettei Samin hiljaisuus haitannut. Siirikin tuntui suhtautuvat nyt ihan positiivisesti opettajan työhönsä, enää Samikaan ei tytön läheisyydessä ollut pelkästään mykkänä ihastuksesta, vaan uskalsi jutella tämän kanssa normaalisti. Tai ainakin poika toivoi, että keskustelu oli normaalia.

Hän talutti Paten talliin, hoiti hevosen kuntoon ja meni sen jälkeen kysymään Jussilta, mitä voisi tehdä. Pian hän huomasi istuvansa Päivin kanssa valjashuoneessa pesemässä nahkaisia remmejä. Sami kuunteli puolella korvalla Päivin vaihtelevaa vuodatusta Big Brotherista, jostain humppabändistä ja ”kusipää-ohjastajasta, joka ei soita vaikka lupasi”.

- Tulin Sami just ajoissa pelastamaan sut, Matias kajautti astuessaan valjashuoneeseen.
- Ai miltä? Samin oli kysyttävä ja Päivikin katsoi miestä kulmat koholla.
- Päivi on päässyt just valittamaan siitä ohjastajasta, kohta olisit saanut kuulla missä vaiheessa se on kuukautiskiertoaan, Matias virnisteli kaataessaan kahvia kuppiinsa.
- Haista ite! Päivi tuhahti. – No okei, on mulla PMS aika pahana.

Matias ja Sami peittivät molemmat korvansa kauhistuneen näköisensä. Siiri tuli tuomaan Mintun satulaa telineeseen ja loi kummastuneen katseen hohottavaan Päiviin ja tuskaisen näköisiin Samiin ja Matiakseen.

- Mitä mä missasin? Siirin oli pakko kysyä.
- Hyvä että tulit. Tule mun kanssa pitämään naisten lippua korkealla, sitä punavalkoista, Päivi ilakoi.
- Et kai sä taas avaudu täällä sun menkoista, Siiri älähti ja silmäsi myötätuntoisena Samia, joka posket punaisina kuurasi turpahihnaa.
- Kukaan ei koskaan sääli mua, kun joudun päivät pitkät kuuntelemaan isäs ja veljes pieruhuumoria. Kuukautiset on ihan yhtä luonnollista kehontoimintaa, Päivi puolustautui.

Ennen kuin väittely ehti käynnistyä, kajahti tallin puolelta Jussin ilmoitus, että ruoka oli valmista. Muut lähtivät siinä samassa ovelle ja Sami jäi istumaan jakkaralle epävarmana. Kukaan ei kuitenkaan pyytänyt häntä mukaansa, ehkä hän ei ollutkaan niin osa porukkaa kuin mitä oli luullut. Harmitti. Samassa Siiri kurkisti ovesta.

- Mitä sä täällä vielä kuppaat? Ala tulla syömään, ennen kuin jäähtyy!

Sami tunsi harmituksen vaihtuvan uudelleen iloon ja lähti seuraamaan Siiriä sisälle. Uteliaana hän katseli eteisessä ympärilleen, täällä Siiri siis asui. Eteinen oli iso, laattalattia ja vaaleankeltaiset seinät. Sami potkaisi kumpparit jaloistaan ja laittoi takin naulakkoon. Vessa vaikutti vasta remontoidulta ja Sami pesi kätensä valkoisten kaakeleiden ja tumman puun ympäröimänä. Hän seurasi puheensorinaa ja astioiden kalahtelua suureen keittiöön, jossa oli vaaleat kaapistot, lattia ruskeaa laattaa ja tekstiilit kaikki tummansinisiä. Jussi, Matias ja Päivi istuivat jo pöydässä höyryävät annokset perunamuusia ja lihapullia edessään. Siiri oli hellan edessä täyttämässä omaa lautastaan ja hänen äitinsä nosti jääkaapista maitopurkkeja pöytään. Jälleen epävarmana Sami seisoi oven suussa ja odotti, että joku huomaisi hänet. Siirin äiti kääntyi katsomaan häntä ja hymyili lämpimästi.

- Sinä olet varmaan Sami, mukava tavata. Tule vain ottamaan ruokaa.

Sami lastasi lautaselleen ison annoksen muusia ja pullia, siitä olikin aikaa, kun hän oli saanut kunnon kotiruokaa. Poika istui Matiaksen viereen ja alkoi hyvällä ruokahalulla lappoa ruokaa suuhunsa.

- Oletko sinä Siirin kanssa samalla luokalla? Siirin äiti kysyi Samilta.
- En ole, mä olen kympillä.
- Nostamassa numeroita vai miettimässä mitä haluat opiskella? Marja jatkoi kyselyään.
- Vähän molempia, Sami totesi ja nielaisi vaivautuneena. Ei kai hän kehdannut tunnustaa, että hänellä ei ollut aavistustakaan siitä mitä isona haluaisi tehdä.

- Mikä sinua sitten kiinnostaisi?
- Kai sinä lähdet putkimieheksi opiskelemaan? Voit sitten jatkaa isäsi firmassa, Kalle voi muutaman vuoden päästä vaihtaa firman nimeksi ”LVI-asennus Heikkinen & poika”, Jussi heitti hyväntuulisena.

Sami tyytyi hymyilemään pienesti, viimeinen asia mitä hän tässä maailmassa halusi, olisi työskentely isän kanssa. Yhdessä asumisessa oli jo tarpeeksi kestämistä.

- Älä mutsista välitä, se on itse opettaja ja on valmis ohjaamaan jokaista opin tielle, Matias tönäisi kyynärpäällään Samia.
- Joo, me ollaan äidin mielestä ihan mustia lampaita, kun ei olla Matiaksen kanssa muusta kiinnostuneita kuin hevosista. Onneksi perheeseen kuuluu vielä Maria, niin on edes joku innostunut akateemisesta urasta, Siirikin osallistui keskusteluun.
- Mitäs Maria opiskelee? Sami kiirehti kysymään ennen kuin Siirin äiti palaisi utelemaan hänen tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Innokkaasti Marja alkoi selittää tyttärensä opiskelua yliopistossa humanistisella laitoksella, pian keskustelu kuitenkin kääntyi takaisin hevosiin ja lautasten tyhjennettyä Siirin äiti jäi siivoamaan pöytää, kun muut suuntasivat takaisin tallille.

Osa 9