Siiri antoi Leevin palata
pitkin ohjin tallin pihaan, aina sunnuntaisin estevalmennuksen jälkeen
hän teki Leevillä ja Mintulla vain rennot maastolenkit. Oli taas todella
kaunis syyspäivä, aurinko lämmitti vielä poskia ja viimeiset
muuttolinnut tekivät lähtöään kohti etelää. Siiri laskeutui alas
satulasta ja talutti Leevin sisälle talliin, hämmästyneenä hän pysähtyi
ovelle. Sami nojaili tyhjän karsinan oveen ja jutteli vilkkaasti hänen
veljensä kanssa, joka valjasti Puhkua lenkkiä varten.
- Sua me ollaan jo odoteltukin, missä asti kävit? Matias kysyi, kun pojat viimein huomasivat hänet.
- Raitasen suon reunalla, Siiri totesi veljelleen katse kiinnittyneenä Samiin. – Tulitko sä taas ratsastamaan?
- Joo, jos se vaan käy.
Siiri kohautti harteitaan ja alkoi riisua Leeviltä varusteita pois. Hän
vilkuili syrjäsilmällä Samia ja mietti miksi tämä oli tullut takaisin
tai mitä poika ylipäätään teki tallilla. Jos Juho tai vaikka Miksu
olisivat tulleet pyytämään opetusta, Siiri olisi nauranut heidät pihalle
tallista. Sami oli kuitenkin pojista harmittomin tapaus ja ehkä
Matiaksen sanoissa oli perää, nyt hän voisi opetella opettamista.
Matias lähti suomenhevosen kanssa ulos ja jätti Siirin ja Samin talliin
kahdestaan. Siiri jatkoi rauhassa Leevin hoitamista, yrittämättä edes
keksiä mitään puhuttavaa. Viimein hän lähti taluttamaan Leeviä takaisin
tarhaan, Sami kohensi ryhtiään hänen kävellessään ohitse.
- Nytkö on mun vuoro? Siiri kuuli pojan äänen takaansa.
- Mä ratsastan ensin Mintulla.
Siiri satuloi Mintun ja lähti ratsastamaan tietä pitkin, ohi tallin ja
laidunten, viimein tie sukelsi tiheän kuusimetsän syleilyyn. Hän antoi
Mintun kävellä omaa tahtiaan ohjat pitkinä, venytellä lihaksiaan ja
ihmetellä maisemia. Siiri istui selässä rentona ja mitään
ajattelemattomana. Tieltä hän käänsi kimonsa kavioiden kuluttamalle
polulle. Se vei ratsukon pienen metsälammen rantaan, jossa oli kesäisin
mukava uida ja uittaa hevosia. Polku jatkui läpi keltaisen koivikon
kaartaen hiljalleen kotia kohti. Siiri tuli niitetylle heinäpellolla ja
sen reunaa pitkin hän palasi tallille.
Siiri vei Mintun varusteita paikoilleen ja löysi Samin istumasta valjashuoneesta.
- Lähdetään sitten laittamaan sitä Patea kuntoon, Siiri ilmoitti pojalle ja he kävelivät yhdessä tarhoille.
Siiri antoi Samin harjata hevosen ja satuloida, hän joutui auttamaan
poikaa vasta suitsien kanssa. Sami kapusi satulaan ja lähti kohti
kenttää. Siiri kävi hakemassa valjashuoneesta juoksutusliinan ja pitkän
raipan.
- Annat sen kävellä jonkun 20 minuuttia. Hevosen lihasten ja nivelten
pitää lämmetä kunnolla ja siksi on tärkeä aluksi malttaa mennä käyntiä
tarpeeksi pitkään, Siiri ohjeisti.
Sami ja Pate kiersivät kenttää käynnissä ja Siiri tarkasteli tiukasti pojan istuntaa.
- Yritä rentoutua ja myötäile hevosen liikettä. Kantapäät alas ja pidä käsivarret kiinni kyljissä.
Sami korjasi asentoaan tytön ohjeiden mukaan. Siiri siirtyi keskelle kenttää
- Ratsasta tänne mun luo. Tänään saat kokeilla harjoitusravia ja mä
laitan Paten tällaiseen juoksutusliinaan, jolloin sä voit keskittyä
pelkästään istuntaan, eikä tartte miettiä ohjaamista. Harjoitusravissa
sun pitäisi istua rennosti satulassa ilman keventämistä.
Liinan päässä Pate aloitti ravin ja Sami hytkyi mukana minkä pystyi.
- Muista se rentous ja nojaa taaksepäin ihan reilusti, mieluummin niin kuin nyt sä kökötät melkein hevosen korvien välissä.
Siiri tutkaili tiiviisti Samin istuntaa, pojalla oli ihan hyvä
tasapaino, jalat ja kädet tällä kyllä heiluivat kuin heinämiehellä.
Viimein hän pyysi ratsukkoa siirtymään käyntiin ja vaihtamaan suuntaa
voltilla. Siiri muisti eilisen ratsastustunnin ja yritti keksiä jotain
positiivista Samin ratsastuksesta.
- Tasapaino sulla on luontaisesti ihan hyvä, olen mä huonompiakin
aloittelijoita nähnyt. Ja se on tietysti aina hyvä, että sä selvästi
kunnioitat hevosta.
Siirin ihmeeksi Samin kasvoille levisi leveä hymy ja koko poika näytti hehkuvan. Eihän hän ollut edes mitenkään kehunut Samia.
- Älä nyt ala leijumaan, tässä on töitä vaikka muille jakaa, ennen kuin
sun istunta saadaan edes kelvolliseksi, Siiri mutisi käskyttäen Paten
taas raviin ja jatkoi Samin istunnan korjaamista.
Muutaman kierroksen jälkeen Siiri irrotti juoksutusliinan ja antoi
ratsukon jatkaa kaviouralla etenemistä, vaihdellen käyntiä ja ravia.
Siiri kaivoi takkinsa taskusta kännykän ja totesi päivän opetuksen
olevan valmis.
- Nyt annat Paten taas kävellä rauhassa sen parikymmentä minuuttia, jäähdyttely on yhtä tärkeää kuin lämmittely.
Siiri istui aidalla ja mietiskeli ensi viikon ohjelmaa omille
hevosilleen. Viimein hän käveli ratsukon luo ja piti Patea paikallaan
sen aikaa, että Sami pääsi laskeutumaan satulasta.
- Kiitos, Sami sanoi ja hymyili varovasti.
- No eipä kestä, Siiri tokaisi, mutta pojan vilpitön kiitollisuus sai hänenkin suupielensä vähän kääntymään ylöspäin.
Osa 8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti