Sami siis vietti aikaansa enimmäkseen pussailemalla Iinan kanssa. Tietysti Siiri pyöri edelleen hänen mielessään, ja ihmeekseen hän huomasi ajattelevansa myös Patea. Ratsastaminen oli ollut yllättävän kivaa ja hän haluaisi kokeilla sitä uudelleen. Putoamisesta huolimatta. Sami pyöritteli ideaa päässään ja lauantain lähentyessä, hän päätti toteuttaa suunnitelmansa. Perjantai-iltana hän jätti perinteiset kännit väliin ja lauantaina lähti puoliltapäivin ajamaan tallille. Tienhaarassa hän pysähtyi ja keräsi hetken rohkeutta. Jännitti niin pirusti, mutta tämä saattoi olla hänen ainoa tilaisuutensa Siirin suhteen, eikä hän voinut jättää sitä käyttämättä.
Tarhassa olevat hevoset seurasivat korvat höröllä hänen saapumistaan tilalle, moponsa hän jätti samaan paikkaan kuin viimeksi. Vatsanpohja jännityksestä sykkyrällä Sami avasi tallin oven, siellä hän näki nuoren miehen valjastamassa punaruskeaa hevosta. Sami arveli miehen olevan Siirin veli, koska heissä oli niin paljon samaa näköä. Tumma tukka, tutut, eloisat silmät ja terävä leuka.
- Siiri, sulle taisi tulla vieraita, Matias huikkasi tervehdittyään Samia.
Tyttö tuli esiin yhdestä karsinasta, kysyvä ilme kasvoillaan.
- Mitä sä täällä teet? Jäikö sulta jotain? Siiri kysyi huomattuaan Samin oven suussa.
- Eiku, mä ajattelin, että voisinko kokeilla uudelleen ratsastamista? Sami kysyi hermostuneena.
- Mene ratsastuskoululle, kai sä tiedät, että täällä on sellainen? Siiri tuhahti.
- En mä sinne kehtaa mennä. Aattelin, et jos täällä olis vielä voinut kokeilla, Sami inhosi äänestään kuuluvaa epätoivoa.
Samin ahdingon huomannut Matias tuli apuun.
- Älä viiti Siiri niuhottaa. Etkös sä halua isona valmentajaksi? Tässä olis tilaisuus opetella sitäkin. Voin kertoa, että vaikka olisi maailman paras ratsastaja, sun ihmissuhdetaidot on niin puutteellisia, ettei kukaan tulisi sun oppiin.
- Mitkä ihmissuhdetaidot? Siiri kysyi kärkkäästi.
- Just niin, Matias virnisti. – Sä olet töykeä ja ihmisten kanssa sun pinna on lyhyempi kuin tulitikku. Ei pahalla. Ja koska meillä hevosten hyvinvointi on tärkeintä, voisit vähän ajatella Pateakin. Raukka-parka on päivät pitkät tylsistyneenä tarhassa, koska sulla ei enää riitä aika sillä ratsastamiseen.
Siiri pohti hiljaisena veljensä esittämiä argumentteja, tytön huomaamatta Matias iski Samille silmää. Tuosta eleestä Sami ymmärsi Matiaksen tajunneen, ettei hän täällä ollut pelkästään hevosten takia. Poika tunsi poskiensa punehtuvan, toivottavasti Matias ei kertoisi siskolleen mitään.
- Hyvä on, Siiri antoi huokaisten periksi. Lähdetään hakemaan Pate, tämä osoitti sanansa Samille ja vain mulkaisi veljeään kävellessään tämän ohitse. Matias jatkoi vihellellen hevosen valjastamista.
Sami oli aina ajatellut, että kaikki hevoset olivat samannäköisiä, mutta hän tunsi Paten helposti tarhasta. Poika katseli tarkasti miten Siiri otti hevosen kiinni ja pian hän huomasi seisovansa punainen köysi kädessään ja Pate oli sen toisessa päässä.
Sami yritti muistella mitä kaikkea Siiri oli kertonut hevosista viime lauantaina, mutta yksityiskohdat olivat hävinneet hänen päästään. Siiri neuvoi miten Pate sidottiin kiinni tallin edessä olevaan puomiin, sen jälkeen tyttö opasti mistä Paten harjat löytyivät, lyhyen ohjauksen jälkeen Sami seisoi yksin hevosen vieressä harja kädessään. Edelleen vähän varuillaan Sami alkoi harjata hevosen kaulaa, veto vedolta hän rohkaistui. Pate huokaisi syvään ja näytti rentoutuvan. Pöly ja lika karisivat pois hevosen karvapeitteeltä ja Sami oli tyytyväinen työnsä tuloksiin. Siirin ohjeita muistellen, hän vaihtoi isomman ja pehmeämmän harjan ja varovasti hän harjasi Paten pään, mutisten samalla rauhoittavia sanoja. Ne tosin tulivat enemmän tarpeen hänelle itselleen, hevosen silmät olivat kiinni ja korvat lurpottivat sivulle. Sami oli harjaamassa häntää, kun Siiri tuli ulos tallista.
- Täällähän näyttää ihan hyvälle, opetellaan seuraavaksi putsaamaan kaviot, tyttö sanoi hyväksyvästi ja Sami tunsi mielialansa parantuvan entisestään.
Yllättävän kärsivällisesti Siiri neuvoi pojalle kavioiden puhdistuksen, satuloinnin ja suitsien laiton. Hiljalleen Sami alkoi unohtaa jännityksensä Siiriä kohtaan ja hän uskalsi kysellä tältä hevosiin liittyviä asioita. Pojalle selvisivät mitä tarkoitti yönsilmä ja miksi hevosella oli kengät, Siiri tiesi jopa hevosen maksiminopeuden. Ja Sami halusi ihan oikeasti tietää nämä asiat, eikä vain kysellyt puhuakseen edes jotain unelmiensa tytölle.
Yhdessä he taluttivat Paten kentälle ja tällä kertaa Sami ei saanut apua jakkarasta vaan joutui punnertamaan itse hevosen selkään. Punnertaa oli juuri oikea termi, poika totesi, kun oli saanut itsensä satulaan. Otsa hiestä helmeilevänä hän käski Paten käyntiin ja alkoi totella tytön käskyjä.
- Pate saa kävellä nyt ihan rauhassa ja me yritetään saada tuota sun istuntaa edes vähän sinnepäin, Siiri kailotti keskeltä kenttää.
Kantapäät alas, jalat rentoina, tunne istuinluut, käännä lantiota sisään, selkä suorana, hartiat alhaalla, kädet rentoina ja kulmassa, pää pystyssä, katse eteen… Korjattavien asioiden lista kuulosti Samista loputtomalta, hänhän istui jo hevosen selässä, mitä ihmettä tuo niuhottaminen joistain kulmista tai kantapäistä oli?
- Se selkä suoraksi, sä et kökötä nyt Derbis selässä, Siiri komensi terävästi ratsastajaa.
Sami sai käskyn koota
ohjat kunnolla käsiinsä ja siirtyä raviin, hän muisti edellisestä
kerrasta miten kevennettiin. Siiri ei tosin hiljentynyt hetkeksikään,
ohjeita tuli kuin konekivääristä luoteja. Viimein Sami sisuuntui ja
pysäytti Paten.
- Enkö mä oikeasti tee mitään oikein? Sami äsähti turhautuneena.
- Et todellakaan, Siiri naurahti ja sai Samin kiukun kasvamaan.
- Vaikka mä ihan aloittelija olenkin, olisi kuitenkin kiva tietää, etten ole ihan paska. Nyt se tuntuu aika vahvasti siltä.
- Sä olet toista kertaa hevosen selässä. Sä olet täysi paska ja siksi mä annan ohjeita, että tulisit paremmaksi, Siirikin alkoi hermostuneena korottaa ääntään entisestään.
- Mä haluaisin oppia pysymään kunnolla hevosen selässä, en tulla mestariksi yhdessä tunnissa, Sami ärjäisi takaisin, Pate liikahti levottomana.
- Ja minähän en tarvitse tällaista perseilyä, Siiri vastasi vihaisena ja lähti marssimaan tallia kohden.
Sami ja Pate katsoivat neuvottomana tytön perään, viimein Sami käski hevosen käyntiin ja jatkoi kentän kiertämistä.
Matias oli riisumassa varusteita Vilnan päältä, kun Siiri pyyhkäisi sadatellen talliin. Veljeä hymyilytti.
- Oho, sun opettajanura kesti kokonaista 20 minuuttia, vartin enemmän kuin uskoinkaan.
- Turpa kiinni, tuo jätkä on ihan mahdoton opetettava. Alkaa heti vinkua ystävällisemmän kohtelun perään, menköön päiväkotiin jos lohduttelua ja kädessä pitämistä kaipaa.
- Hoida sä Vilna loppuun, niin mä lähden katsomaan onko Sami pysynyt selässä, Matias sanoi siskolleen.
Sami vilkuili tallille päin, eikä ollut varma mitä tekisi. Helpotuksekseen hän huomasi Matiaksen kävelevän kentälle.
- Sori, sisko on hieman temperamenttinen. Älä hätäile, se on kuin papatti. Räjähtää kovalla äänellä, mutta sammuu nopeammin kuin syttyy. Kohta kun mennään tallille, se ei edes muista mistä se hermostu.
Sami pysyi vaiti, hän kyllä muistaisi mistä kaikki oli alkanut. Matiaksen avulla hän laskeutui hevosen selästä ja talutti Paten talliin. Siiri oli satuloimassa isoa mustaa hevosta.
- Jos haluat, voit tulla katsomaan, kun ratsastan Calilla. Siitäkin voi olla hyötyä, tyttö sanoi tasaisella äänellä.
Matias oli oikeassa, Siiri käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sami riisui Patelta varusteet, sisarusten neuvojen mukaan. Matias vei Paten tarhaan ja Sami seurasi Siiriä kentälle. Tyttö ponnahti hevosen selkään noin tuhat kertaa kevyemmin kuin mitä Sami aikaisemmin.
Poika istui aidalle katselemaan miten Siiri antoi hevosen kiertää kenttää käynnissä. Hän tarkkaili Siirin asentoa ja tämä istui juuri kuten oli opettanutkin: ryhdikkäänä, kantapäät alhaalla, katse eteen ja mitä kaikkea juttuja niitä nyt olikaan.
- Kun istut hevosen selässä oikein ja tasapainossa, pysytyt antamaan hevoselle selkeät avut ja pitämään sen tasapainossa. Sen takia se istunta on niin tärkeä. Ja jos se sua yhtään lohduttaa niin minäkin saan valmennuksessa aina palautetta mun istunnasta.
Sami kuunteli tarkkaan, eikä ollut ihan varma hymyilikö Siiri viimeistä lausetta sanoessaan. Tyttö nosti ravin ja rytmikkäästi keventäen ratsasti taas Samin ohi. Poika seurasi tarkasti katseellaan ratsukon menoa, joka toisella askeleella Siirin pyöreä takamus oli näkyvissä. Vähän liiankin hyvin ja pian housut alkoivat tuntua ahtailta. Sami käänsi kiireesti katseensa hiekkaan ja ajatteli kylmää vettä, kaurapuuroa, ruotsin opettajaa ja ruotsin opettajaa suihkussa.
- Mua katselemalla sä voisit ehkä oppiakin jotain, Siiri totesi purevasti ohittaessaan taas kohdan jolla Sami istui. Poika kehtasi kääntää katseensa Siiriin, kun akuutein tilanne oli ohi.
- Tämä hevonen on niin nuori, ettei sillä kannata kentällä kovin pitkään vääntää, mä lähden ratsastamaan vielä pienen maastolenkin, Siiri totesi kentältä lähtiessään.
Sami oli hetken neuvoton, mutta päätti lähteä katsomaan mitä Matias oli tekemässä. Hän löysi tämän valjashuoneesta juomasta kahvia.
- Ota sinäkin jos haluat, Matias sanoi nyökäten keitintä kohti.
Sami kaatoi itselleen kupillisen ja rohkaisi jälleen mielensä.
- Voisinko mä tehdä täällä jotain? Sami kysyi istuttuaan sohvalle.
- Ai niinku mitä?
- Yrittää jotenkin olla avuksi, kun musta on ollut teille jo niin paljon vaivaa, poika sanoi.
- Niin no miksi ei, kyllä täällä aina apua tarvitaan. Haluatko hevosten kanssa hommailla? Matias kysyi.
- Sitten pitäisi jonkun olla koko ajan neuvomassa, Sami epäröi.
- Tarhat pitäisi kyllä siivota, onko sulla jotain paskan lappamista vastaan?
Sami kohautti harteitaan ja hörppäsi kuppinsa tyhjäksi. Matias neuvoi hänelle kottikärryjen ja lapion paikan ja ohjeisti mihin lanta piti viedä. Sen jälkeen Sami meni tyhjään tarhaan ja alkoi lapioida hevosen lantaa kärryihin. Eikä ollut pitkään aikaan ollut yhtä onnellinen.
Osa 7
- Enkö mä oikeasti tee mitään oikein? Sami äsähti turhautuneena.
- Et todellakaan, Siiri naurahti ja sai Samin kiukun kasvamaan.
- Vaikka mä ihan aloittelija olenkin, olisi kuitenkin kiva tietää, etten ole ihan paska. Nyt se tuntuu aika vahvasti siltä.
- Sä olet toista kertaa hevosen selässä. Sä olet täysi paska ja siksi mä annan ohjeita, että tulisit paremmaksi, Siirikin alkoi hermostuneena korottaa ääntään entisestään.
- Mä haluaisin oppia pysymään kunnolla hevosen selässä, en tulla mestariksi yhdessä tunnissa, Sami ärjäisi takaisin, Pate liikahti levottomana.
- Ja minähän en tarvitse tällaista perseilyä, Siiri vastasi vihaisena ja lähti marssimaan tallia kohden.
Sami ja Pate katsoivat neuvottomana tytön perään, viimein Sami käski hevosen käyntiin ja jatkoi kentän kiertämistä.
Matias oli riisumassa varusteita Vilnan päältä, kun Siiri pyyhkäisi sadatellen talliin. Veljeä hymyilytti.
- Oho, sun opettajanura kesti kokonaista 20 minuuttia, vartin enemmän kuin uskoinkaan.
- Turpa kiinni, tuo jätkä on ihan mahdoton opetettava. Alkaa heti vinkua ystävällisemmän kohtelun perään, menköön päiväkotiin jos lohduttelua ja kädessä pitämistä kaipaa.
- Hoida sä Vilna loppuun, niin mä lähden katsomaan onko Sami pysynyt selässä, Matias sanoi siskolleen.
Sami vilkuili tallille päin, eikä ollut varma mitä tekisi. Helpotuksekseen hän huomasi Matiaksen kävelevän kentälle.
- Sori, sisko on hieman temperamenttinen. Älä hätäile, se on kuin papatti. Räjähtää kovalla äänellä, mutta sammuu nopeammin kuin syttyy. Kohta kun mennään tallille, se ei edes muista mistä se hermostu.
Sami pysyi vaiti, hän kyllä muistaisi mistä kaikki oli alkanut. Matiaksen avulla hän laskeutui hevosen selästä ja talutti Paten talliin. Siiri oli satuloimassa isoa mustaa hevosta.
- Jos haluat, voit tulla katsomaan, kun ratsastan Calilla. Siitäkin voi olla hyötyä, tyttö sanoi tasaisella äänellä.
Matias oli oikeassa, Siiri käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sami riisui Patelta varusteet, sisarusten neuvojen mukaan. Matias vei Paten tarhaan ja Sami seurasi Siiriä kentälle. Tyttö ponnahti hevosen selkään noin tuhat kertaa kevyemmin kuin mitä Sami aikaisemmin.
Poika istui aidalle katselemaan miten Siiri antoi hevosen kiertää kenttää käynnissä. Hän tarkkaili Siirin asentoa ja tämä istui juuri kuten oli opettanutkin: ryhdikkäänä, kantapäät alhaalla, katse eteen ja mitä kaikkea juttuja niitä nyt olikaan.
- Kun istut hevosen selässä oikein ja tasapainossa, pysytyt antamaan hevoselle selkeät avut ja pitämään sen tasapainossa. Sen takia se istunta on niin tärkeä. Ja jos se sua yhtään lohduttaa niin minäkin saan valmennuksessa aina palautetta mun istunnasta.
Sami kuunteli tarkkaan, eikä ollut ihan varma hymyilikö Siiri viimeistä lausetta sanoessaan. Tyttö nosti ravin ja rytmikkäästi keventäen ratsasti taas Samin ohi. Poika seurasi tarkasti katseellaan ratsukon menoa, joka toisella askeleella Siirin pyöreä takamus oli näkyvissä. Vähän liiankin hyvin ja pian housut alkoivat tuntua ahtailta. Sami käänsi kiireesti katseensa hiekkaan ja ajatteli kylmää vettä, kaurapuuroa, ruotsin opettajaa ja ruotsin opettajaa suihkussa.
- Mua katselemalla sä voisit ehkä oppiakin jotain, Siiri totesi purevasti ohittaessaan taas kohdan jolla Sami istui. Poika kehtasi kääntää katseensa Siiriin, kun akuutein tilanne oli ohi.
- Tämä hevonen on niin nuori, ettei sillä kannata kentällä kovin pitkään vääntää, mä lähden ratsastamaan vielä pienen maastolenkin, Siiri totesi kentältä lähtiessään.
Sami oli hetken neuvoton, mutta päätti lähteä katsomaan mitä Matias oli tekemässä. Hän löysi tämän valjashuoneesta juomasta kahvia.
- Ota sinäkin jos haluat, Matias sanoi nyökäten keitintä kohti.
Sami kaatoi itselleen kupillisen ja rohkaisi jälleen mielensä.
- Voisinko mä tehdä täällä jotain? Sami kysyi istuttuaan sohvalle.
- Ai niinku mitä?
- Yrittää jotenkin olla avuksi, kun musta on ollut teille jo niin paljon vaivaa, poika sanoi.
- Niin no miksi ei, kyllä täällä aina apua tarvitaan. Haluatko hevosten kanssa hommailla? Matias kysyi.
- Sitten pitäisi jonkun olla koko ajan neuvomassa, Sami epäröi.
- Tarhat pitäisi kyllä siivota, onko sulla jotain paskan lappamista vastaan?
Sami kohautti harteitaan ja hörppäsi kuppinsa tyhjäksi. Matias neuvoi hänelle kottikärryjen ja lapion paikan ja ohjeisti mihin lanta piti viedä. Sen jälkeen Sami meni tyhjään tarhaan ja alkoi lapioida hevosen lantaa kärryihin. Eikä ollut pitkään aikaan ollut yhtä onnellinen.
Osa 7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti