Epäuskoisena Sami kuunteli
Siirin sammaltavaa puhetta, tämä kuului selittävän jotain
ratsastusmuistoaan. Vieressä istuva tuntematon poika laski kätensä tytön
hiuksista tämän hartialle ja veti Siirin lähemmäksi itseään vasten.
Samin tuntema Siiri olisi jo tuossa vaiheessa iskenyt jätkän hampaat
takaraivosta läpi. Ehkä tuo poika on Siirin tyyppiä, pieni ääni Samin
aivoissa ehdotti, mutta ennen kuin ääni ehti keksimään muita selityksiä,
Sami harppasi Siirin luo ja veti tämän ylös pöydän äärestä.
- Mitä shä nyt? Siiri ihmetteli, hänellä oli selvästi vaikeuksia pysyä
pystyssä. Siiriä halannut poikakin nousi seisomaan, mutta Sami loi tähän
niin julman katseen, että tämä istui kiltisti takaisin pöydän ääreen.
Säälimättä poika veti tytön perässään olohuoneeseen, Sami pysähtyi
stereoiden luo ja painoi virran pois.
- Hei, anna sen soida! joku protestoi tanssilattialta, ja muutkin olohuoneessa katsoivat Samia yllättyneenä.
- Naapurin mummo soitti poliisit, nää bileet loppu nyt! Sami kajautti.
Tyytyväisenä poika katseli, kun väki alkoi nopeasti työntyä kohti
ulko-ovea. Siirikin yritti lähteä, mutta Sami puristi lujasti tämän
rannetta. Muutamassa minuutissa talo oli jälleen hiljainen ja tyhjä.
- Mitähän mä sitten sun kanssasi teen? Sami mutisi puoliääneen ja katsoi
horjahtelevaa Siiriä. Tyttö havahtui hänen ääneensä ja käänsi
harittavan katseensa häneen.
- Sami! Siiri totesi ilahtuneena ja tuli melkein kiinni poikaan.
- Mun on jo pidempään pitänyt… Sami katsoi uteliaana tyttöä ja odotti,
että tämä jatkaisi lausettaan. Jatkoa ei kuitenkaan kuulunut, vaan
Siirin suu avautui vasta kun sieltä ryöpsähti oksennusta pojan rinnalle.
Sadatellen Sami veti Siiriä kohti kylpyhuonetta, tyttö seurasi
kompastellen ja toinen käsi suun edessä. Siiri vajosi pöntön eteen ja
alkoi tyhjentää vatsalaukkunsa sisältöä valkoisen Arabian sisuksiin.
Samin vaatteista lähtevä lemu sai pojankin voimaan pahoin. Sami riisui
sinisen trikoopaitansa ja työnsi sen pyykkikoneeseen, farkuissa ja
sukissakin oli oksennusta ja ne saivat tehdä paidalle seuraa. Sami
vilkaisi Siiriä, joka nojasi voipuneena seinään. Tytön topissa oli
pieniä roiskeita, farkut olivat puhtaat, mutta sukissa näytti olevan
isompia kokkareita, joiden koostumusta Sami ei halunnut edes arvailla.
Huokaisten Sami riisui Siirin sukat ja työnsi nekin koneeseen. Sami
laittoi pyykkikoneen pyörimään ja pesi huolella kätensä. Huoneestaan hän
haki ylleen verkkarit ja valkoisen t-paidan, keittiöstä kesken jääneen
oluen ja lasillisen vettä, takin taskusta kännykkänsä ja sen jälkeen hän
palasi vessaan. Siiri oli jälleen kumartunut pöntön ylle yökkäilemään,
Sami kyykistyi hänen viereensä ja ojensi vesilasia lähemmäksi.
- Huudo välillä vähän suutasi, poika sanoi ja kerrankin Siiri teki juuri kuten käskettiin.
Sami istui lattialle Siiriä vastapäätä ja valitsi kännykästään Matiaksen
numeron. Puhelin ehti soida pienen tovin, ennen kuin Matiaksen uninen
ääni viimein vastasi:
- Tämän on parasta olla pirun tärkeää.
- Moi, sori, että jouduin sut herättämään, mutta mulla on pieni ongelma, Sami aloitti.
- No?
- Siirin on täällä ihan kännissä.
- Häh?
- Siiri on humalassa, Sami korotti vähän ääntään.
- Kyllä mä kuulin, mutta ootko sä nyt ihan tosissasi?
- Joo, joo. Se oksentaa just meidän vessaan minkä kerkeää. Mitäs nyt tehdään?
- Kai mun on se tultava hakemaan kotiin, Matias kuulosti jo vähän pirteämmältä.
- Niin mäkin ajattelin, että se olis parempi.
- Mulla menee joku reilu vartti.
- Okke, moi, Sami sulki puhelun ja joi kulauksen kaljastaaan. Siiri oli jälleen vajonnut seinää vasten ja näytti nukkuvan.
Poika katsoi hiljaisena Siiriä ja mietti iltaa, se oli ollut melkoinen
katastrofi. Draama Janican kanssa, kaikki ne kuokkavieraat ja humalainen
Siiri. Sami jäi pohtimaan, mitä Siiri oli yrittänyt sanoa hänelle.
Tuskin mitään kovin tärkeää. Samilla oli menossa toinen olut, kun Matias
soitti ovikelloa ja astui sisään tuulikaappiin. Poika kampesi itsensä
ylös vessan lattialta ja meni eteiseen. He tervehtivät toisiaan ja Sami
ohjasi Matiaksen vessaan.
- Kyllä se hengittää, mutta en mä ole yrittänyt sitä herättää, Sami totesi Matiakselle vähän hermostuneena.
- Miten tämä oikein tapahtui?
- En tiedä, mä otin vieraita vastaan ja juttelin kaikkien kanssa ja
vähän niinku unohdin Siirin kokonaan, sitten näin sen keittiössä ja se
oli jo ihan perseet olalla.
- Voi perhana, Matias vain totesi ja kumartui pikkusiskonsa puoleen.
Matias ravisteli tytön olkapäätä ja toisteli tämän nimeä kovalla
äänellä, viimein Siiri mölähti jotain käsittämätöntä vastaukseksi.
- No niin, koitahan nousta niin lähdetään kotiin nukkumaan, Matias
maanitteli ja nosti puolinukuksissa olevan Siirin seisomaan. Eteisessä
Sami auttoi Siirille kengät jalkaan ja Matias takin päälle. Yhdessä he
saattelivat Siirin autoon, Matias kiinnitti turvavyön ja löi oven
kiinni.
- Mites bileet muuten?
- No ei kovin ihmeelliset, Sami tunnusti.
- Ai, palataan asiaan, mä lähden viemään tuota yhtä juoppoa kotiin. En
muuten olisi uskonut koskaan sanovani tuota lausetta, Matias virnisti
leveästi ennen kuin istui kuljettajan paikalle. Sami heilautti laiskasti
kättään ja lähti sisään.
Sami valmistautui yöpuulle ja istuessaan sänkynsä laidalla pelkät
bokserit jalassa, hän muisti Siirin lahjan. Poika kaiveli sen
vaatekaapistaan ja istui uudelleen sängylle avaamaan lahjaa. Paketista
paljastui hienot ruskeat ratsastushanskat. Hymyillen Sami silitti niiden
pehmeää pintaa ja lopultakin tyytyväisenä painoi päänsä tyynyyn.
Siiri heräsi tuntiessaan pahan olon vellovan sisällään, ensimmäisenä
hänen silmiinsä osui sängyn vieressä oleva ämpäri ja hän oksensi siihen.
Voipuneena Siiri vajosi takaisin tyynyihin ja yritti saada ajatuksiaan
järjestykseen. Hän oli omassa huoneessaan, mutta hänellä ei ollut
aavistustakaan siitä miten sinne oli joutunut. Viimeinen selkeä
muistikuva oli Samin keittiöstä, hän oli Oonan ja Merin kanssa juonut
makeaa boolia ja vertaillut hevosmuistojaan. Siitä eteenpäin havainnot
olivat huomattavasti hatarampia. Musiikki oli pauhannut kovalla äänellä,
ihmisiä oli ollut joka puolella, joku poika oli tunkenut hänen
viereensä istumaan, puolialaston Sami. Hetkonen, Siiri mietti ja yritti
palauttaa mieleensä miten hän oli nähnyt Samin ilman paitaa vai oliko
koko kohtaus pelkkää unta. Ahdisti suunnattomasti muistissa oleva musta
aukko, oliko hän taas lyönyt päänsä?
Ovelta kuului napakka koputus ja vastausta odottamatta Matias ja Sami marssivat sisään.
- Huomenta! Matias kajautti ja ääni oli saada Siirin pään halkeamaan.
- Älä huuda, Siiri kähisi tuskaisena peiton alta.
- Mikä sun olo on? Sami kysyi häivähdys myötätuntoa äänessään.
- Ei häävi.
- Sen siitä saa, kun alkaa viinan kanssa läträämään, Matias heitti ja
nykäisi peiton pois siskonsa päältä. Jos Siiri ei olisi toivonut
kuolemaa niin paljon, hän olisi lyönyt veljeään.
- Me tultiin kysymään, että miten sä sait ittes siihen kuntoon? Matias jatkoi, vähän pehmeämmin.
- En mä tiedä, ajattelin maistaa boolia, kun kaikki muutkin otti. Se
olikin yllättävän hyvää ja sitten mä otin toisen lasillisen ja sitten…
- Niin? Matias odotti jatkoa.
- En muista. En muista yhtään mitään.
- Mitä pontikkaa sä oikein olet siellä juottanut, jos kahdesta lasillisesta menee muisti? Matias katsoi Samiin.
- No ei se mitään kovin vahvaa ollut, mutta Siiri on niin laiha ja
varmaan ekaa kertaa asialla, ettei ihme, että se kilahti niin helposti
nuppiin, Sami puolusteli.
- Mitä siellä oikein tapahtui? Siiri keskeytti poikien jutustelun, vaikkei välttämättä halunnutkaan kuulla vastausta.
- Sä olit kauhean seurallinen ja sitten oksensit mun päälle, vähän lisää
vessaan ja sitten sammuit sinne, Sami luetteli ja Siiri tunsi
painuvansa häpeän voimasta sängyn alle.
- Ei voi pitää paikkaansa, Siiri vinkaisi epäuskoisena.
- No kun mä tulin sua hakemaan, vedit sikeitä just siellä vessassa. Matias puuttui puheeseen.
- Voi luoja, Siiri vaikersi.
- No sattuuhan sitä, Sami lohdutti.
- Ei mulle, Siiri totesi silmät kiinni. – Miten tän huonon olon saa pois? hän kysyi tuskaisena.
- Sitä kutsutaan krapulaksi, Matias nälväisi.
- Ajan kanssa tai voithan sä ottaa tasoittavia, Sami totesi avuliaasti.
- En todellakaan koske viinaan enää ikinä. Oliko teillä jotain asiaakin? Siiri äsähti.
- Ei kun haluttiin vain nähdä mikä sun vointi on, Matias sanoi.
- Niin ja mä halusin tuoda nämä, Sami heitti mustat sukat Siirin
sängylle. – Ole hyvä, pestynä ja lingottuna suoraan Samin pesulasta,
poika hymyili huvittuneena.
- Miks mun sukat on sulla?
- Viime yönä ne oli niin yrjössä, että katsoin parhaaksi pestä ne samalla kun pyykkäsin omia vaatteitanikin.
- Siis mä oikeasti oksensin sun päälles? Siiri ei ollut koskaan ollut näin häpeissään. Sami nyökkäsi leveästi virnistäen.
- Meidän pitää varmaan lähteä jatkamaan hommia, Matias sanoi ja lähti huoneesta, Sami seurasi häntä, mutta pysähtyi ovelle.
- Kiitos muuten lahjasta, poika sanoi ja hymyili.
- Ai niin, no kun en mä oikein muuta keksinyt ja olen katsellut, että ne
sun toppahanskat on jo melko surullinen näky, Siiri selitteli edelleen
nolona.
- Nää uudet on just hyvät, kiitti, Sami vastasi ja lähti Matiaksen perään.
Siiri vaipui uneen kesken itsesyytösten ja katumusharjoitusten ja nukkui
levottomasti muutaman tunnin. Herättyään hän huomasi olevansa janoinen
ja lähti varovasti alakertaan. Keittiön hanasta hän laski kylmää vettä
lasiinsa ja nielaisi varovasti yhden kulauksen, odotti hetken ja kun
vesi ei välittömästi lähtenyt tulemaan takaisin ulos, hän joi lasin
tyhjäksi. Äiti oli ilmestynyt hänen taakseen.
- Siiri, oletko sinä kipeä vai miksi olet tähän aikaan päivästä vielä yöpaidassa? Marja uteli.
- Joo, Siiri tyytyi ynähtämään ja oli lähdössä takaisin yläkertaan, kun äiti astui hänen eteensä.
- Täällä haisee vanha viina, et kai sinä ole ollut humalassa? hän katsoi tytärtään nenä väreillen.
- Voi äiti, Siiri voihkaisi. Marja vain katsoi tiukasti takaisin ja
Siiri päätteli, että oli parempi tunnustaa nyt heti, kun joutua
kuulusteluun.
- Samin bileissä maistoin boolia ja se oli vahvempaa kuin luulin ja
tulin vahingossa pieneen humalaan. Mutta voin luvata, että viinaan en
tule ihan lähiaikoina koskemaan uudelleen, tänään on olo ollut niin
hirveä, Siiri lopetti selittelynsä ja toivoi, että pääsisi takaisin
sänkyynsä pian.
- Minun täytyy nyt keskustella tästä vielä isäsi kanssa, mutta voin sanoa jo nyt, että olen hyvin pettynyt sinuun, Marja saneli.
Allapäin Siiri nousi takaisin omaan huoneeseensa ison vesilasillisen
kanssa. Oksentaa nyt Samin päälle, poika pitäisi häntä varmaan jatkossa
todella viehättävänä. Ja äiti keksisi varmasti jonkun lisärangaistuksen,
tämä ei ollut päästänyt Matiastakaan helpolla, kun veli oli tullut
alaikäisenä humalassa kotiin. Jos hän olisi tiennyt mitä bileisiin
menosta seuraisi, hän olisi ehdottomasti jättänyt ne väliin.
Osa 31
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti