keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Hevosenleikkiä, osa 3

Sami käveli varovasti Siirin luo, joka kaiveli reppuaan naulakoiden edessä. Hän oli tarjoutunut muille toimimaan viestinviejänä.
- Siitä huomisesta… Jätkien kanssa ajateltiin, että kokoonnutaan koulun pihassa illalla kymmeneltä. Silloin on kylälläkin hiljaista.
- Okei, mä tulen paikalle, tyttö lupasi.
- Ootko sä nyt ihan varma tästä? Me voidaan kyllä vielä perua koko juttu, Sami sanoi.
- Eikä mitään peruta. Vai pelkäätkö sä häviäväsi? Siirin ääni uhkui haastetta.

Kellot soivat ja oppilaat lähtivät valumaan luokkiinsa. Sami jäi tuijottamaan poistuvan Siirin selkää. Ei hän häviämistä pelännyt, vaan sitä, että Siirille sattuisi jotain mopon kanssa. Pelkkä ajatus sai hänen hengityksensä salpautumaan.

Perjantai-iltapäivänä Sami avasi kotiovensa ja astui hiljaiseen taloon. Ensimmäisenä hän meni avaamaan television ja etsi suomenkielistä puhetta sisältävän ohjelman. Hän ei kestänyt yhtään hiljaisuutta ja hän nukkuikin radio päällä. Kun rauhoittava puheensorina täytti talon, hän meni jääkaapille etsimään syömistä, poika lastasi eteensä leipää, juustoa, makkaraa ja maitoa. Pöydän ääressä voileipää jauhaessaan hän kelasi päivän tapahtumia ja ajatteli iltaa. Tai ainakin yritti, pääosin hänen ajatuksensa pyörivät Siirissä, kuten viimeiset kuusi vuotta. Silloin he olivat isän kanssa muuttaneet tänne pieneen taajamaan, jo ensimmäisenä päivän neljännellä luokalla hän oli iskenyt silmänsä Siiriin.

Entisessä koulussaan hän oli huomannut, että tytöt eivät olleet pelkkiä ällöttäviä kiusankappaleita, mutta Siiri oli valloittanut hänet täysin. Viereisen pulpetin tyttö oli näyttänyt aivan Ronja Ryövärintyttäreltä, nykyään hän kutsui mielessään Siiriä Ronja Ryövärintyttären seksikkääksi isosiskoksi.

Jo tämän ryhti erotti Siirin muista tytöistä, hänessä oli jotain ylvästä. Lantion kaari, niskan linja, rinnat, jotka sopisivat varmasti kuin valetut Samin kupertuneeseen kämmeneen. Terävä leuka ja tummat silmät, joiden katse tuntui näkevän suoraan ihmisen läpi. Sami ei ollut varma, voisiko rakastaa tyttöä, jonka kanssa vaihdetut lauseet voisi laskea kahden käden sormilla. Varma hän oli siitä, ettei yksikään toinen tyttö herättänyt hänessä sellaisia tunteita kuin Siiri. Ja olihan niitä muita tyttöjä ollut, kun Siiri ei huomannut hänen varovaisia lähestymisyrityksiään mitenkään.

Sami olisi mielellään jättänyt edessä olevan kilpailun väliin, mutta muut olivat innoissaan saadessaan tilaisuuden nolata Siiri. Tietysti joku heistä voittaisi, tytöt eivät osanneet ajaa mopolla lujaa ja ratsastaminen näytti niin helpolta lännenelokuvissakin. Siirillä ei olisi mitään mahdollisuuksia. Samin kävi häntä sääliksi, mutta ehkä he saisivat neuvoteltua, ettei hävinneen tytön tarvitsisi ihan alasti ajaa koulun ympäri. Alusvaatteisillaan olisi ihan riittävästi, Sami hymyili ajatukselle.

Puhelimen kilahdus keskeytti Samin mietteet, hän luki Peteltä tulleen tekstarin ja hymyili, Peten serkku oli luvannut hakea illaksi juotavaa. Sami vastasi viestiin ja lupasi olla kylällä kuuden jälkeen. Syömisen jälkeen hän marssi suihkuun, sen jälkeen Sami istui tietokoneen ääreen avaten ensimmäisenä Facebookin, chatissa hän jutteli Iinan kanssa. Iina oli ihan kiva, kaksi vuotta nuorempi tyttö, jonka kanssa voisi joskus pitää hauskaa. Nimenomaan hauskanpitoa Sami muista tytöistä etsi, kun juttu alkoi liukua vakavampaan suuntaan, Sami lopetti suhteen.

Aika riensi ja hänen piti viimein kirjautua ulos Facebookista. Ylleen Sami valikoi puhtaimmat farkut ja harmaan hupparin, vaaleita hiuksiaan hän sohi geelin avulla pystyyn. Viimeiseksi hän otti isänsä baarikaapista rohkaisuryypyn, konjakki oli pahaa, mutta lämmitti mukavasti vatsassa. Eteisessä hän otti mopon avaimet ja kypärän käteensä ja lähti ulos viileään syysiltaan.

Osa 4

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti