Hevosenleikkiä, osa 27

Siiri istui tylsistyneenä ruotsin tunnilla ja silitteli vasenta rannettaan. Hän oli aamulla saanut kipsin vihdoin pois ja malttoi tuskin odottaa, että iltapäivällä pääsisi viimein ratsastamaan.

Opettaja oli keskittynyt selostamaan sanajärjestystä, mutta puhe valui tytön toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jättämättä välille pienintäkään muistijälkeä. Hän oli tyytyväinen saatuaan luokasta ikkunapaikan ja katselikin mieluummin kaukalossa luistelevia yläkoululaisia kuin Lampisen kuivakkaa olemusta luokan edessä. Siiri valpastui huomatessaan tutun hahmon koulun pihassa, Sami käveli yhdessä jonkun tytön kanssa kohti talonmiehen varastoa. Varaston takaosa oli tunnettu tupakkapaikka, välitunneilla sitä valvottiin tarkasti, mutta muutoin sen taakse ei nähnyt opettajanhuoneesta tai yläasteen ikkunoista. Lukion luokat olivat toisessa siivessä ja yläkerrassa, joten Siirillä oli näkyvyys myös varaston takaosaan ja hän katseli miten Sami ja tyttö pujahtivat sinne. Siiri yritti tunnistaa kuka tyttö oli, hänellä oli pitkät tummat hiukset ja niissä leveä sininen raita, mustat vaatteet. Hän oli ehkä se uusi oppilas, joka oli joululoman jälkeen tullut yhdeksännelle luokalle. Janica, Janita, Jennica tai jotain vastaavaa.

Tyttö oli kaivanut laukustaan tupakan ja imaisi siitä juuri ensimmäistä henkäystä, hän ojensi tupakkaa Samille, mutta poika pudisti päätään. Tyttö poltti savukettaan ja selitti Samille jotain, toinen käsi ilmaa viuhtoen. Siiri ei enää kuullut sanaakaan opetuksesta vaan hän oli jähmettynyt seuraamaan varaston takana tapahtuvaa näytelmää. Janica/Janita/Jennica tumppasi tupakan saappaansa alle ja astui lähemmäksi Samia. Tyttö jäi pää kallellaan katsomaan poikaa ja hetkeä myöhemmin Sami liikkui aivan kiinni tyttöön. Siiri tiesi mitä tulisi tapahtumaan, mutta silti se vihlaisi katsoa miten kaksikon päät kohtasivat, kuinka tyttö kietoi kätensä Sami kaulaan ja poika liu´utti käsiään pitkin tytön selkää. Siiri tunsi vihan kuohahtavan sisuksissaan, miten tuo tyttö kehtasi, Sami oli hänen!

Siiri laski nopeasti katseensa ruotsin kirjaan ja jäi hämmentyneenä selvittämään ajatuksiaan. Ei hän Samia omistanut, poika oli vapaa tekemään mitä halusi ja kenen kanssa halusi. Mutta uusi tyttö vie varmasti Samin aikaa ja Pate jää taas ilman ratsastajaa, Siiri ajatteli. Tyytyväisenä saatuaan äskeiselle omistushalulleen välttävän selityksen, Siiri vilkaisi uudelleen pihalle. Sami nojasi varaston seinään ja tyttö oli liimautunut kiinni häneen. Siiri olisi halunnut olla tuon tytön tilalla, tuntea Samin vahvat käsivarret ympärillään, upottaa sormensa tämän vaaleisiin hiuksiin ja painaa huulensa pojan suuta vasten. Ja vaikka Siiri kuinka yritti, hän ei pystynyt järkeilemään haluaan, siihen ei liittynyt hevoset tai tallityöt, vain hän ja Sami.

Malttamattomana Siiri riensi koulun jälkeen tallille ja onnellisena haki Mintun tarhasta. Vasen käsi tuntui vähän oudolta ja heiveröiseltä, mutta hän ei antanut sen häiritä vaan ponnisti pian satuloidun Mintun selkään ja suuntasi maastoon. Siiri yritti ihan tosissaan keskittyä nauttimaan ratsastuksesta, mutta hänen ajatuksensa kimpoilivat edelleen ärsyttävästi takaisin Samiin. Ei Mintun pehmeään käyntiin, ei oikean ohjastuntuman löytämiseen, ei ratsastusasennon tarkkailemiseen, vaan siihen mopoilijaan, jolla oli vakaat siniset silmät, ihana hymy ja rauhallinen olemus. Ja joka tälläkin hetkellä oli vaihtamassa eritteitä sen hemmetin kantturan kanssa. Ärtyneenä itseensä hän nosti ravin, vauhdin lisääntyessä tyttö sai viimein ajatuksensa hallintaan.

Siiri palasi tallille ja löysi Matiaksen valjastamassa Nuppua.

- Siinähän sä olet, Sami äsken vähän kaipaili sua, mutta se lähti Paten kanssa maastoilemaan.
Siiri yllättyi, että poika oli vaivautunut tallille ja samalla hän tajusi, ettei pystyisi kohtaamaan poikaa juuri nyt.

- Minne ne meni? Siiri kysyi ääni kireänä.
- Taisivat lähteä isoa tietä kohti. Sitä se vaan kysyi, että vieläkö sä tarviit apua, kun kipsiä ei enää ole.
- En tartte, tyttö tokaisi ja riisui pikavauhtia Minttua varusteista. Leevi pitäisi vielä satuloida ennen kuin Sami palaisi tallille, jotta he ehtisivät alta pois.

Hengästyneenä Siiri nousi Leevin selkään ja lähti vastakkaiseen suuntaan minne Sami oli mennyt. Siiri oli tullut siihen tulokseen, että häntä vaivasi joku tilapäinen mielenhäiriö, joka menisi ohi parissa päivässä. Varmuuden vuoksi hän yrittäisi vältellä Samia siihen asti, että saisi tunteensa hallintaan. Siirin oli vaikea uskoa, että hän olisi ihastumassa Samiin.

Hän olisi mielellään ratsastanut pidemmän lenkin, mutta auringon lasku ennen viittä pakotti ratsukon palaamaan tallille ennen säkkipimeyttä. Viedessään Leevin satulaa valjashuoneeseen hän koki ikävän yllätyksen; Sami oli juomassa siellä kahvia Matiaksen kanssa.

- Moi, tuntuiko oudolta palata takaisin satulaan? Sami kysyi Siiriltä, kun tämä nosti satulaa telineeseen. Hämillään Siiri vain ynähti ja pakeni ulos huoneesta.
- Sillä on varmaan kivuliaat kuukautiset, kun se on noin yrmy, Matias kailotti niin isoon ääneen, että Siiri varmasti kuuli käytävälle asti. Tyttö tunsi poskiensa punan kohoavan aivan uudelle tasolle. Mikä tuuri hänellä oli käynytkään, kun sisaruksia jaettiin!

Siiri keskittyi hoitamaan Leeviä, mutta huomasi pian Samin lähestyvän.

- Tässäkö on kiitos? Kun itse taas pystyt ratsastamaan, etkä tarvitse mun apua, niin voit alkaa taas kohdella mua kuin ilmaa. Ihan helvetin reilua, Sami meni suoraan asiaa.
Vaikeana Siiri kohtasi pojan äkäisen katseen.

- Sori, eikä tämä sitä ole. Mulla nyt on yksi aika iso ongelma ja yritän siihen keksiä ratkaisua, niin siksi ei ajatukset ja käytöstavat pysy mukana, Siiri keksi ja toivoi kuulostavansa uskottavalta.
- Mikä ongelma? Voinko mä olla avuksi? Sami kysyi, suuttumus vaihtuneena huoleen.
Sinä olet se ongelma, Siiri ajatteli tuskastuneena.

 - Tämä on semmoinen mikä mun pitää ihan itse selvittää, Siiri sanoi ja tytön helpotukseksi Sami uskoi selityksen.
- Sano vaan, jos mä voin jotenkin auttaa, Sami sanoi ja hymyili ystävällisesti. Hymyn seurauksena Siirin vatsassa lehahti parvi perhosia lentoon ja häkeltyneenä tyttö tarttui Leevin riimuun.

- Mä taidan tästä lähteä, illaksi vielä vähän suunnitelmia, poika sanoi.
- Moikka, Siiri mutisi ja varoi katsomasta Samia uudelleen.

Tallin ovi sulkeutui ja Siiri tajusi, että Samin suunnitelmiin kuului luultavasti se toinen tyttö. Mustasukkaisuus ja kateus ryöpsähtivät voimakkaina hänen mieleensä. Onnettomana Siiri painoi päänsä Leevin lämmintä kaulaa vasten, mitä ihmettä hänelle oli tapahtumassa?

Osa 28