Siiri katsoi sadannen kerran ulos keittiön ikkunasta, Samin mopoa ei
vieläkään näkynyt tutulla paikalla. Häntä ärsytti, poika oli luvannut
tulla jo eilen, mutta Samista ei ollut näkynyt vilaustakaan. Hetken ajan
Siiri oli harkinnut, että pyytäisi Matiasta soittamaan kadonneelle
sankarille, mutta viime tipassa ylpeys oli nostanut päätään. Jos Sami ei
voinut pitää lupauksiaan, niin hänen puolestaan tämä saisi bailata
juhannukseen asti. Siiri ei pojan perään kyselisi! Huokaisten hän
asettautui olohuoneen sohvalle ja vaihteli tylsistyneenä televisiota
kanavalta toiselle.
Sami vei kypäränsä tutulle paikalle valjashuoneen nurkkaan ja otti
samalla kupillisen kahvia. Hänellä oli tarkoitus tulla tallille jo
eilen, mutta mökillä virrannut ilmainen viina ja Jennan kanssa
valloitettu yläkerran parisänky olivat pyyhkineet hänen mielestään Paten
ja Siirille annetut lupaukset.
Sami halusi ihan ensin ratsastaa Patella ja sen jälkeen hän päättäisi
uskaltaisiko koskea Siirin kallisarvoisiin hevosiin. Pate ainakin
vaikutti ilahtuneelta hänet nähdessään, tai niin Sami halusi itselleen
uskotella. Hevoselle tarjottu kuiva leivänkannikka ei mitenkään voinut
vaikuttaa asiaan. Tyytyväisenä Sami harjasi ja satuloi ruunan ja
suuntasi takaisin ulos. Katsellessaan ympärilleen hän päätti ratsastaa
isolle tielle. Tai oikeastaan reitti kulki vain ison tien yli ja jatkui
sen jälkeen hiljaisena pikkutienä, jossa ei liikennettä juuri näkynyt.
Taivas hehkui syvänsinisenä ja hanki kimalteli miljoonina timantteina
ratsukon ympärillä, kun he lähtivät etenemään käyntiä tien oikeaa
reunaa. Sekä Sami että Pate nauttivat täysillä maastolenkistä
pikkupakkasessa, aivan liian pian pojan oli käännettävä hevonen takaisin
ja ratsastettava tallille.
Saatuaan Paten takaisin tarhaan Sami vilkaisi ympärilleen, ei vieläkään
vilausta Siiristä. Hän lähti sisälle katsomaan löytäisikö tytön sieltä.
Päivänvaloa riittäisi vielä pariksi tunniksi, joten ratsastamaan vielä
ehtisi. Reippaasti hän astui sisään ja kuulosteli eteisessä
elonmerkkejä. Television ääni kuului olohuoneesta ja Sami suuntasi
askeleensa sinne. Siiri lojui kyljellään sohvalla ja tuijotti
televisiosta hiihtoa.
- Moi, Sami sanoi varovasti. Ei vastausta.
- Mä ajattelin kokeilla sitä Mintulla ratsastamista, Sami jatkoi.
- Nyt jo? Siiri kysyi pistävästi, katse edelleen tiukasti tv-ruudussa.
- Halusin eka ratsastaa Patella, mutta nyt olen valmis yrittämään niillä sun hevosilla.
- Sä lupasit tulla eilen, Siirin ääni oli täynnä syytöstä.
- En ole luvannut, Sami kiisti.
- Lupasitpas!
- No nyt mä olen tässä ja haluaisin auttaa sua, poika sanoi ja jatkoi,
kun tyttö pysyi vaiti: - Lähdetkö sä nyt tallille neuvomaan? Sami kysyi.
Siiri heittäytyi jälleen mykäksi ja tuijotti hiihtäviä miehiä kuin
maailmassa ei olisi mitään muuta. Sami katsoi hämmästyneenä tytön
sivuprofiilia.
- Siiri? Sami sanoi kovemmalla äänellä, mutta tyttö ei edes katsonut
häneen. Sami tunsi ärtymyksen nousevan. Miksi tytön piti aina olla näin
hankala?
- Ei sitten, pidä hevosesi ja tunkkis siinä samalla, Sami julmistui ja harppoi kohti ulko-ovea.
Siiri kuuli oven paukahtavan lujaa kiinni ja tiesi menneensä liian
pitkälle. Aikailematta hän juoksi eteiseen ja työnsi jalkansa
ensimmäisiin kenkiin, jotka tielle sattuivat. Siiri huomasi Samin mopo
olevan edelleen tutulla paikalla, tyttö juoksi pihan yli, liian isot
kalossit jaloissa lonksuen. Samassa tallin ovi aukesi ja Sami tuli ulos
kantaen kypäräänsä. Siiri otti loppukirin ja hengästyneenä hän tarttui
mopon sarvesta kiinni.
- Älä mee, Siiri puuskutti. Tällä kertaa Sami oli se, joka leikki ettei kuullut tai nähnyt mitään.
- Sori, en mä voi sille mitään, että mä olen vähän temperamenttinen, Siiri jatkoi.
- On hitosti eroa onko vähän temperamenttinen vai turhasta kiukutteleva
vittupää, poika latasi ja tuijotti Siiriä äkäisenä. Tyttö vastasi hänen
tuijotukseensa silmät kaventuneina ja tunsi suuttumuksen kuplivan
sisällään.
Sami kyllästyi ensimmäisenä tuijotuskisaan, ja riuhtaisi mopoaan
taaksepäin saadakseen Siirin irrottamaan otteensa. Yllätettynä tyttö oli
tuiskahtaa nenälleen ja tästä kimmastuneena hän potkaisi Samia sääreen.
Poika tarrasi Siirin käteen ja veti sitä irti mopon ohjaustangosta,
Siiri potkaisi uudelleen. Suuttunut Sami tuli aivan kiinni Siiriin ja
kietaisi toisen jalkansa tytön jalkojen ympärille estääkseen tätä
potkimasta enempää. Kipakka potku säteili kipua sääressä ja sai Samin
entistä raivostuneemmaksi. Siiri tarrasi moposta kiinni kuin takiainen,
ärsytti kun toinen käsi oli jumissa kantositeessä. Sami kietaisi toisen
kätensä Siirin ympärille ja alkoi toisella kädellään irrottaa tytön
sormia yksitellen tangon ympäriltä. Siiri kiemurteli ja molemmat
huohottivat tappelun seurauksena.
Siiri muisti miten oli vielä muutama vuosi sitten paininut samalla
lailla Matiaksen kanssa, muisto sai hänet tirskahtamaan. Samin suuttumus
alkoi hälvetä Siirin naurun myötä ja hän tajusi missä asennossa he
oikein olivat; Siiri oli tiukasti hänen sylissään. Tyttö tärisi naurusta
ja ääni sai pojankin hymyilemään, Siiri nosti katseensa Samiin. Nujakan
seurauksena Siirin hiukset olivat valahtaneet puoliksi hänen silmilleen
ja sen enempiä ajattelematta Sami pyyhkäisi pehmeän hiussuortuvan
korvan taakse. Hämmentyneenä Siiri näykkäisi alahuultaan, hän oli
tiukasti Samin halauksessa ja oli myönnettävä, että se ei tuntunut
pelkästään ahdistavalta. Nopeasti poika irrotti otteensa hänestä ja
astui askeleen taaksepäin.
- Aloitetaanko alusta? Siiri kysyi. Odottamatta vastausta hän jatkoi: -
Hei Sami, kiva että pääsit tulemaan, Minttu odottaa jo kovasti
maastolenkkiään.
- Sun olis varmaan parasta käydä laittamassa takki päälle, tuu sen
jälkeen neuvomaan, Sami lähti leikkiin mukaan. Ei hän varmaan muutenkaan
olisi pystynyt kovin kauan olemaan Siirille vihainen.
Siiri lähti käymään sisällä ja Sami käveli Mintun tarhalle.
Taluttaessaan hevosta sisälle hän palasi mielessään äskeiseen halaukseen
ja tunsi tutun kaipuun nostavan päätään.
Osa 25
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti