keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Hevosenleikkiä, osa 24

Siiri katsoi sadannen kerran ulos keittiön ikkunasta, Samin mopoa ei vieläkään näkynyt tutulla paikalla. Häntä ärsytti, poika oli luvannut tulla jo eilen, mutta Samista ei ollut näkynyt vilaustakaan. Hetken ajan Siiri oli harkinnut, että pyytäisi Matiasta soittamaan kadonneelle sankarille, mutta viime tipassa ylpeys oli nostanut päätään. Jos Sami ei voinut pitää lupauksiaan, niin hänen puolestaan tämä saisi bailata juhannukseen asti. Siiri ei pojan perään kyselisi! Huokaisten hän asettautui olohuoneen sohvalle ja vaihteli tylsistyneenä televisiota kanavalta toiselle.

Sami vei kypäränsä tutulle paikalle valjashuoneen nurkkaan ja otti samalla kupillisen kahvia. Hänellä oli tarkoitus tulla tallille jo eilen, mutta mökillä virrannut ilmainen viina ja Jennan kanssa valloitettu yläkerran parisänky olivat pyyhkineet hänen mielestään Paten ja Siirille annetut lupaukset.

Sami halusi ihan ensin ratsastaa Patella ja sen jälkeen hän päättäisi uskaltaisiko koskea Siirin kallisarvoisiin hevosiin. Pate ainakin vaikutti ilahtuneelta hänet nähdessään, tai niin Sami halusi itselleen uskotella. Hevoselle tarjottu kuiva leivänkannikka ei mitenkään voinut vaikuttaa asiaan. Tyytyväisenä Sami harjasi ja satuloi ruunan ja suuntasi takaisin ulos. Katsellessaan ympärilleen hän päätti ratsastaa isolle tielle. Tai oikeastaan reitti kulki vain ison tien yli ja jatkui sen jälkeen hiljaisena pikkutienä, jossa ei liikennettä juuri näkynyt. Taivas hehkui syvänsinisenä ja hanki kimalteli miljoonina timantteina ratsukon ympärillä, kun he lähtivät etenemään käyntiä tien oikeaa reunaa. Sekä Sami että Pate nauttivat täysillä maastolenkistä pikkupakkasessa, aivan liian pian pojan oli käännettävä hevonen takaisin ja ratsastettava tallille.

Saatuaan Paten takaisin tarhaan Sami vilkaisi ympärilleen, ei vieläkään vilausta Siiristä. Hän lähti sisälle katsomaan löytäisikö tytön sieltä. Päivänvaloa riittäisi vielä pariksi tunniksi, joten ratsastamaan vielä ehtisi. Reippaasti hän astui sisään ja kuulosteli eteisessä elonmerkkejä. Television ääni kuului olohuoneesta ja Sami suuntasi askeleensa sinne. Siiri lojui kyljellään sohvalla ja tuijotti televisiosta hiihtoa.

- Moi, Sami sanoi varovasti. Ei vastausta.
- Mä ajattelin kokeilla sitä Mintulla ratsastamista, Sami jatkoi.
- Nyt jo? Siiri kysyi pistävästi, katse edelleen tiukasti tv-ruudussa.
- Halusin eka ratsastaa Patella, mutta nyt olen valmis yrittämään niillä sun hevosilla.
- Sä lupasit tulla eilen, Siirin ääni oli täynnä syytöstä.
- En ole luvannut, Sami kiisti.
- Lupasitpas!
- No nyt mä olen tässä ja haluaisin auttaa sua, poika sanoi ja jatkoi, kun tyttö pysyi vaiti: - Lähdetkö sä nyt tallille neuvomaan? Sami kysyi.
Siiri heittäytyi jälleen mykäksi ja tuijotti hiihtäviä miehiä kuin maailmassa ei olisi mitään muuta. Sami katsoi hämmästyneenä tytön sivuprofiilia.

- Siiri? Sami sanoi kovemmalla äänellä, mutta tyttö ei edes katsonut häneen. Sami tunsi ärtymyksen nousevan. Miksi tytön piti aina olla näin hankala?
- Ei sitten, pidä hevosesi ja tunkkis siinä samalla, Sami julmistui ja harppoi kohti ulko-ovea.

Siiri kuuli oven paukahtavan lujaa kiinni ja tiesi menneensä liian pitkälle. Aikailematta hän juoksi eteiseen ja työnsi jalkansa ensimmäisiin kenkiin, jotka tielle sattuivat. Siiri huomasi Samin mopo olevan edelleen tutulla paikalla, tyttö juoksi pihan yli, liian isot kalossit jaloissa lonksuen. Samassa tallin ovi aukesi ja Sami tuli ulos kantaen kypäräänsä. Siiri otti loppukirin ja hengästyneenä hän tarttui mopon sarvesta kiinni.

- Älä mee, Siiri puuskutti. Tällä kertaa Sami oli se, joka leikki ettei kuullut tai nähnyt mitään.
- Sori, en mä voi sille mitään, että mä olen vähän temperamenttinen, Siiri jatkoi.
- On hitosti eroa onko vähän temperamenttinen vai turhasta kiukutteleva vittupää, poika latasi ja tuijotti Siiriä äkäisenä. Tyttö vastasi hänen tuijotukseensa silmät kaventuneina ja tunsi suuttumuksen kuplivan sisällään.

Sami kyllästyi ensimmäisenä tuijotuskisaan, ja riuhtaisi mopoaan taaksepäin saadakseen Siirin irrottamaan otteensa. Yllätettynä tyttö oli tuiskahtaa nenälleen ja tästä kimmastuneena hän potkaisi Samia sääreen. Poika tarrasi Siirin käteen ja veti sitä irti mopon ohjaustangosta, Siiri potkaisi uudelleen. Suuttunut Sami tuli aivan kiinni Siiriin ja kietaisi toisen jalkansa tytön jalkojen ympärille estääkseen tätä potkimasta enempää. Kipakka potku säteili kipua sääressä ja sai Samin entistä raivostuneemmaksi. Siiri tarrasi moposta kiinni kuin takiainen, ärsytti kun toinen käsi oli jumissa kantositeessä. Sami kietaisi toisen kätensä Siirin ympärille ja alkoi toisella kädellään irrottaa tytön sormia yksitellen tangon ympäriltä. Siiri kiemurteli ja molemmat huohottivat tappelun seurauksena.

Siiri muisti miten oli vielä muutama vuosi sitten paininut samalla lailla Matiaksen kanssa, muisto sai hänet tirskahtamaan. Samin suuttumus alkoi hälvetä Siirin naurun myötä ja hän tajusi missä asennossa he oikein olivat; Siiri oli tiukasti hänen sylissään. Tyttö tärisi naurusta ja ääni sai pojankin hymyilemään, Siiri nosti katseensa Samiin. Nujakan seurauksena Siirin hiukset olivat valahtaneet puoliksi hänen silmilleen ja sen enempiä ajattelematta Sami pyyhkäisi pehmeän hiussuortuvan korvan taakse. Hämmentyneenä Siiri näykkäisi alahuultaan, hän oli tiukasti Samin halauksessa ja oli myönnettävä, että se ei tuntunut pelkästään ahdistavalta. Nopeasti poika irrotti otteensa hänestä ja astui askeleen taaksepäin.
- Aloitetaanko alusta? Siiri kysyi. Odottamatta vastausta hän jatkoi: - Hei Sami, kiva että pääsit tulemaan, Minttu odottaa jo kovasti maastolenkkiään.
- Sun olis varmaan parasta käydä laittamassa takki päälle, tuu sen jälkeen neuvomaan, Sami lähti leikkiin mukaan. Ei hän varmaan muutenkaan olisi pystynyt kovin kauan olemaan Siirille vihainen.
 Siiri lähti käymään sisällä ja Sami käveli Mintun tarhalle. Taluttaessaan hevosta sisälle hän palasi mielessään äskeiseen halaukseen ja tunsi tutun kaipuun nostavan päätään.

Osa 25

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti