Hevosenleikkiä, osa 2

Koulun jälkeen Siiri kiiruhti kotiin vaihtamaan vaatteet ja ahmi pikaisesti muutaman voileivän ja banaanijogurtin. Napattuaan lääkekaapista särkylääkkeen hän suuntasi talleille, kuten oli tehnyt jo viimeisen 14 vuotta. Hän oli ollut kahden vanha, kun hänet oli ensimmäistä kertaa nostettu hevosen selkään ja sen jälkeen häntä ei kiinnostanut mikään muu. Hevoset olivat hänen elämänsä ja Siiri ei halunnut tulevaisuudessa tehdä mitään muuta kuin ratsastaa. Päiväkodissa hän oli kailottanut kaikille miten hänestä tulisi esteratsastuksen olympiavoittaja. No, edelleen hän oli sitä mieltä, mutta nykyään osasi pitää asiasta jo vähän pienempää suuta. Ensin pitäisi saada lukio suoritettua, sen jälkeen hän yrittäisi päästä ratsuttajaksi johonkin keskieurooppalaiselle tallille ja kilpailla samalla.

Tällä hetkellä Siirillä oli kolme hevosta. 15-vuotias ruuna Oxford Mint, loistava oppimestari ja kilpakumppani. 10-vuotias rautias ruuna Lovendro, jonka kanssa yhteistyö oli alkanut vasta viime kesänä, mutta hän toivoi, että ensi kaudella he alkaisivat pärjätä kisoissa. Sekä 4-vuotias tamma Calista, tumma ja tulinen tulevaisuuden toivo.

Siiri haki Mintun tarhasta, harjasi ja satuloi sen tallin pihalla, tyytyväisenä siitä, että syksyn rapakelit eivät olleet vielä alkaneet. Varsinkin kimo Minttu keräsi kuraa puoleensa kuin magneetti. Kevyesti Siiri ponnisti hevosen selkään ja ratsasti kentälle, hän aloitti huolellisella lämmittelyllä ja sen jälkeen teki erilaisia siirtymisiä, lisäyksiä ja kokoamisia. Kuuliaisesti Minttu pureskeli kuolaintaan ja hakeutui oikeaan muotoon, vajaan puolen tunnin ratsastuksen jälkeen Siiri ohjasi hevosensa ulos kentältä pienelle maastolenkille. Keltaisen lehtikaton alla hän kannusti Mintun laukkaan ja nautti viimasta kasvoillaan, vastahakoisesti hän hiljensi raviin ja viimein käyntiin.

Ohjat pitkinä hän ratsasti takaisin tallille, jonka pihassa isä ja velipoika Matias olivat jo lastaamassa hevosia autoon. Heidän isänsä Juhani ”Jussi” Kauppinen oli tunnettu ravivalmentaja ja ohjastaja, tänään he olivat lähdössä Kuopion iltaraveihin. Harvassa oli ne päivät, etteivät perheen miehet olleet raveissa, kotona oltiin melkeinpä vain joulu ja juhannus.

- Onnea! Siiri hihkaisi ohi kulkiessaan ja talutti Mintun talliin.

Tallissa oli 32 karsinaa ja ne kaikki olivat täynnä hevosia, pihapiirissä oli myös siitostammoille oma, pienempi talli. Kaikkiaan hevosia Katajamäen tilalta löytyi 41, suurin osa oli pelkkiä treenattavia, Siirin hevosten lisäksi perhe omisti vain neljä ravuria ja kolme siitostammaa. Siiri tiesi varsin hyvin, että treenimaksuilla tuli leipä pöytään ja sillä hänenkin ratsastuksena rahoitettiin.

Tyttö huolehti Mintun karsinaan ja lähti kentälle asettelemaan puomeja oikeille paikoilleen, sen jälkeen hän haki Leevin tarhasta ja tutulla rutiinilla satuloi hevosen. Arki oli hyvin samanlaista, aamulla hän huolehti hevostensa ruokinnan ja tarhauksen, sen jälkeen lähti kouluun. Koulun jälkeen hän ratsasti hevoset ja huolehti ne yöpuulle. Hän auttoi myös ravureiden kanssa aina kun ehti, pääosin ne olivat hänen isänsä, Matiaksen ja hevosenhoitaja Päivin harteilla. Joka toinen viikonloppu oli valmennus läheisellä ratsastuskoululla, sen omistaja oli muutaman vuoden takainen esteiden SM-mitalisti Annika Lampi. Siiri viihtyi hyvin hänen opissaan, lisäksi Annikalla oli hyvät suhteet hevosmaailmaan, joten tallilla oli käynyt muitakin huippuvalmentajia, joiden opista Siiri oli myös saanut osansa.

Tyttö aloitti Leevin kanssa ravipuomit, tuttuun tapaan Leeviä kiinnosti kaikki muu paitsi työnteko ja se katseli innokkaasti muiden hevosten perään. Päättäväisellä ratsastuksella Siiri sai hevosen keskittymään puomeihin ja kuuliaisesti Leevi ylitti ne korskeasti ravaten. Siiri lopetti ennen kuin Leevi menetti mielenkiintonsa ja teki tämän kanssa vielä saman maastolenkin kuin aikaisemmin Mintun kanssa. Kun hän sai Leevin karsinaan, oli aika ottaa Cali käsittelyyn. Siiri haki Calin tarhasta ja tammalla tuntui olevan taas energiaa jakaa vaikka viidelle hevoselle. Hän satuloi Calin pahemmin välittämättä sen kiemurtelusta ja alkuun hän suuntasi läheiselle harjoitusradalle, jossa lämmittelyn jälkeen Cali sai purkaa energiaansa kunnon laukkapätkällä. Sen jälkeen ratsukko palasi kentälle ja teki muutaman voltin, pysähdyksen ja siirtymisen käynnistä raviin ja toisinpäin. Näinkin nuorelta hevoselta oli ihan turha vaatia vielä liikoja. Oli hyvä lopettaa, kun Cali oli kuulolla ja innostunut tehtävästään.

Calistan hoidettuaan Siiri lähti sisälle, jossa äiti istui jo syömässä makkarakeittoa. Kauppisen perheessä ei harrastettu yhteisiä päivällisiä. Siiri kauhoi lautaselleen keittoa ja meni pöytään.
- Miten koulussa meni? äiti kysyi silmäillessään sanomalehteä.
- Ihan hyvin, Siiri vastasi. Samassa tyttö muisti aamullisen kohtaamisen mopojengin kanssa. Pitäisikin muistaa pyytää Matiasta tarkistamaan mopon kunto.
- Entäs ratsastus? äiti jatkoi, kääntäen samalla lehden sivua.
- Mintun kanssa menin perusliikkeitä, Leevillä otin puomeja ja siitä Annikan lauantaisesta valmennuksesta oli todellakin apua, Leevi tuntui olevan paljon paremmin kuulolla. Ja Calilla meni yhtä lujaa kuin aina ennenkin, Siiri virnisti.
- Voi kun sinä olisit edes puoliksi yhtä kiinnostunut koulusta kuin ratsastuksesta. Mutta eihän suutarin lapsellakaan ole kenkiä, äiti virkkoi, viitaten omaan ammattiinsa opettajana.

Siiri huokaisi ja lappoi suuhunsa makkarakeittoa hiljaisena. Äiti arvosti koulutusta, mitä korkeampi sen parempi. Tämä oli ollut melkein liikuttunut, kun tytär oli hakenut ja päässyt kunnan lukioon. Sinne Siiri oli mennyt vain koska ammattikoulu oli kaupungissa ja matkat veisivät joka päivä yli kaksi tuntia, eli se kaikki olisi pois hevosilta. Ja tietysti siksi, ettei 16-vuotiaita pahemmin huolittu Euroopan kilpatalleille töihin.
 

Äiti kyllä huomasi lapsensa murjotuksen.
- Tietysti minä haluan, että sinä olet onnellinen. Hevoshommat ei ole mitenkään helppoa elämää ja omille lapsilleen haluaa vain parasta. Ymmärrät tämän sitten kun sinulla on lapsia, äiti sanoi ja hipaisi Siirin tummanruskeita hiuksia menneessään olohuoneeseen.

Siiri sai syötyä, hän raivasi pöydän ja haki reppunsa eteisestä. Tyttö vilkaisi kelloa ja laski, että hänellä oli puoli tuntia aikaa tehdä läksyt ennen iltatallia. Siiri tarkisti lukujärjestyksensä ja kasasi seuraavan päivän kirjat eteensä. Ruotsista sanakokeeseen lukemista ja käännöslauseet. Sanastoa apunaan käyttäen Siiri rustasi vihkoonsa lauseita ja toivoi niiden olevan suunnilleen oikein, sanat hän päätti kerrata aamulla bussissa. Biologiasta hän vilkaisi luvun evoluutiosta ja teki tehtävät sen perusteella. Matematiikan yhtälöt eivät auenneet heti ja hän jätti ne kesken. Lopuksi hän paneutui äidinkielen runoanalyysiin.

Seitsemältä Siiri pakkasi reppunsa ja suuntasi tallille. Päivi oli jo jakamassa ruokia karsinoihin.
- Haluatko apua tuossa vai lähdenkö jo hakemaan hevosia sisään? Siiri kysyi punatukkaiselta hevostenhoitajalta.
- Voit alkaa jo tuoda niitä sisään, aloita tuolta tallin päästä, kun siellä on sapuskat valmiina, Päivä vastasi ja annosteli kauroja ruokinta-astiaan.

Siiri alkoi rivakasti tuoda hevosia sisään ja pian Päivi liittyi hänen seuraansa. Kun kaikki hevoset olivat tyytyväisinä syömässä iltaruokaansa, tytöt sammuttivat valot ja toivottivat toisilleen hyvää yötä. Päivi lähti autolleen ja Siiri suuntasi sisälle. Äiti istui sohvalla yöpaita päällään ja pyyhe kiedottuna turbaaniksi pään päälle.

- Tulin juuri saunasta, jos haluat kylpeä niin käy heittämässä muutama kalikka kiukaan alle.
- Kyllä mulle riittää ihan suihku, Siiri sanoi ja haki pyyhkeensä.

Suihkun jälkeen hän otti iltapalaa ja meni äidin seuraksi sohvalle, hiljaisuuden vallitessa he katselivat uutta amerikkalaista draamasarjaa. Siiri säpsähti hereille, kun äiti ravisti häntä olkapäästä.
- Lähdetäänhän nukkumaan molemmat.
Tv oli jo sammutettu ja vain eteisessä paistoi valo, Siiri kapusi yläkertaan omaan huoneeseensa ja oli unessa heti, kun hänen päänsä kosketti tyynyä.

Aamutallin aikaan hän kertoi Matiakselle tulevasta kisasta poikien kanssa ja pyysi apua mopon kanssa.
- Tuohan on ihan idioottien touhua, siinä voi loukkaantua vaikka kuinka pahasti! Matias huudahti.
- No olenhan mä ennenkin ajanut mopolla, rauhotu nyt, Siiri komensi veljeään.
- En mä nyt susta olekaan huolissaan vaan niistä pojista. Ne ei ole varmaan ikinä istunut hevosen selässä. Aattelitko antaa niiden ratsastaa Mintulla vai isketkö suoraan Calin selkään ja toivot parasta?

Siiri aikoi esittää vastalauseen, mutta jäi miettimään Matiaksen sanoja ja totesi tämän olevan oikeassa. Pojistahan joku voisi katkaista vaikka niskansa, hänen hevosistaan ei yksikään sopinut aloittelijan ratsuksi. Tytön aivot raksuttivat kiivaasti ja viimein hän keksi.
- Mites Pate? Siiri kysyi, viitaten siitostammojen kanssa asuvaan eläkeläisruunaan.
- Sitä sun pitää kysyä isältä, mutta mieti nyt koko juttu vielä uudestaan läpi, Matias vetosi.
Siiri nyökkäsi, vaikka tiesi, että hän ei todellakaan perääntyisi.

Osa 3