Loska ja synkkyys
vaihtuivat marraskuun alkupäivinä pakkaseen ja valkeuteen. Siiri oli
pitänyt Samille ratsastustunnin ja poika oli ensimmäistä kertaa
kokeillut ratsaa ilman satulaa. Opetuksen jälkeen Sami oli lähtenyt
tallilta intoillen iltapäivän jääkiekko-ottelusta. Siiri haki Calistan
tarhasta ja harjasi sitä tallin käytävällä samalla kun Päivi ja Matias
valjastivat ajokkejaan harjoituslenkkiä varten.
- Milloin sä Siiri meinaat tehdä aloitteen? Päivi kysäisi nostaessaan siloja Norman selkään.
- Minkä aloitteen?
- No tuon Samin suhteen.
Siiri jäi katsomaan Päiviä otsa rypyssä, Matias puuttui keskusteluun taaempaa käytävältä:
- Älä nyt Päivi, Siirille ei varmaan ole edes kerrottu kukista ja
mehiläisistä, kun ei sitä ole koskaan muu kiinnostanut kuin hevoset.
- Siskos täyttää puolen vuoden päästä 17, ehkä olisi aika jo saada kokemusta siltäkin rintamalta, Päivi heitti takaisin.
- Siis mistä te nyt oikein puhutte? Siiri korotti ääntään.
- Sami on ihan rakastunut suhun, mutta on niin tuskaisen ujo, että ei
varmaan ikinä uskalla kertoa sitä. Että sun pitäisi nyt olla ravakka
nainen ja iskeä kiinni, siitä varmaan saisit ihan hyvä miehen itellesi,
Päivi valisti hämmästynyttä tyttöä.
- Eikä ole, Siiri tuhahti.
- Varmasti on. Ihmettelen miten sä et ole vielä syttynyt tulee, koska niin palavia katseita se suhun aina luo, Päivi naurahti.
- Just joo, Siiri kääntyi takaisin Calistaan päin ja jatkoi tamman kyljen harjausta.
- Matias, sano nyt sinäkin jotain, Päivi anoi.
- Totta se on. Jätkä palvoo maata sun jalkojen alla, täytyy kyllä vähän
ihmetellä sen naismakua, Matias virnuili pikkusiskolleen.
- Ei se muuten täällä kulkisi, ratsastus nyt vaan sattuu olemaan ainut
tapa päästä sun lähelle, Päivi vielä sanoi, ennen kuin kaksikko lähti
ulos ravureiden kanssa.
Hämmennyksen vallassa Siiri satuloi Calistan ja lähti ratsastamaan. Hän
ei ollut koskaan seurustellut, eikä muutenkaan kiinnostunut pojista.
Eikä kyllä tytöistäkään. Pojat olivat vain lauma mölyäviä idiootteja,
jotka eivät ymmärtäneet hevosista mitään. Annikan tallilla hän oli
monesti nähnyt miten hyvät ratsastajat ja hoitajat alkoivat seurustella
ja lopettivat hevostelun saman tien. Siiri oli vannonut, että hän itse
ei koskaan tekisi samaa virhettä.
Olisi helppoa jättää Matiaksen ja Päivin puheet omaan arvoonsa, mutta
jokin asiassa sai hänen olonsa kihelmöiväksi. Sami oli kiinnostunut
hänestä. Kukaan ei ollut koskaan ollut ihastunut häneen, ainakaan niin,
että hän olisi ollut siitä tietoinen. Siirin mielenkiinto oli aina
kohdistunut vain hevosiin, hän ei ymmärtänyt pojista tai
seurustelukuvioista mitään. Siirin päähän pälkähti hassu ajatus: Mitä
jos Sami olisi hevonen? Tämä oli rungoltaan hyvä, kuivat jalat, sopivan
lihaksikas. Yhteistyökykyinen, tarjosi kuitenkin sopivasti haastetta,
lisäksi löytyi pilkettä silmäkulmasta. Ympärillä pyörivistä tytöistä
päätellen tätä ei ainakaan ollut ruunattu, Siiri pyrskähti nauramaan
mielikuvilleen. Samassa Calista teki yllättävän sivuaskeleen ja Siirin
ajatusten juoksu keskeytyi. Rauhoittavasti hän silitti mustan tammansa
kaulaa ja kuiskasi:
- Älähän hätäile tyttöseni, pojat eivät mene koskaan sinun edellesi.
Siiri oli tarkkailut Samia tiiviisti parin päivän ajan. Muutaman kerran
hän oli nähnyt Samin katsovan häntä vähän pidempään, mutta suurimman
osan aikaa tämä käyttäytyi kuin ennenkin; Koulussa liikkui omissa
porukoissaan eikä ollut huomaavinaan Siiriä, tallilla oli kuin kotonaan.
Siiri ei silti pystynyt unohtamaan kuulemiaan juttuja ja jäätyään Samin
kanssa kahden, hän päätti ottaa asian puheeksi. Sami seisoi käytävällä
Paten vieressä ja syötti sille porkkanaa, kun Siiri tuli
valjashuoneesta. Ihmeekseen tyttö huomasi jännittävänsä, hän henkäisi
syvään ja aukaisi suunsa:
- Et ikinä usko mistä Päivi ja Matias aukoivat mulle päätään.
- No? Sami kääntyi katsomaan häntä uteliaana.
- Ne… Ne sano, että sä olisit jotenkin niinku kiinnostunut musta tai jotain, Siirin ääni hiipui.
Samin ilme vaihtui uteliaasta selittämättömäksi. Siiri tunsi poskiensa
punehtuvan. Helvetti, olisihan hänen pitänyt arvata, että ne paskapäät
olivat vedättäneet häntä pahemman kerran.
- Mutta totta kai ne valehteli, unohdetaan siis koko juttu, tyttö naurahti hermostuneena.
Siiri oli jo kääntymässä poispäin, kun Sami yhdellä harppauksella oli
hänen edessään. Poika tarttui häntä käsivarresta ja sanaakaan sanomatta
painoi huulensa Siirin huulille.
Osa 17
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti